tiistaina 3. marraskuuta 2009

SK -77

Poimintoja vuoden -77 Suuri Käsityökerho lehdistä.

1/77

Nämä suloiset asut taitaa olla tuttuja kaikille.
Tunnistatko alla olevan kuvan naismallin? :)

2/77




3/77



4/77


5/77

6/77



7/77

Ehkä suloisin mallikuva ikinä, itkettävän ihanat tosiaan!



9/77

10/77

Tässä taisi ratketa poikasten joululahja mietteet, kaupunki yhdistettynä jossain toisessa numerossa olleeseen liikennemattoon pitäisi olla meidän autohullujen mieleen.

11/77

12/77





**********************

Minulle on iskenyt ompelupiheys. Poikasten vaateasiat on harvinaisen hyvin mallillaan, seuraaviakaan kokoja ei vielä tarvita, joten tuntuu turhalta ommella mitään laatikoiden täytteeksi. Takki-visioitakin olisi, mutta kun niitä takkejakin on. Enkä itsekään tarvitse mitään. Hmph, ongelma kai se tämäkin on.
Jos nyt vaikka aloittaisi tuon joululahja kaupungin väsäämisen.

Yhdelle takkitilaukselle maltillisella aikataululla olisi taas tilaa, maili tavoittaa :)

sunnuntaina 18. lokakuuta 2009

♥-Sammarit-2

Toiset sammarit samoilla jutuilla kuin edelliset, sydämiä taas mutta hieman toisenlaisia ja vihreänä.

Mutta ku plääh. Tekeminen vastusti, vastusti ja vielä vähän vastusti, typeriä ajatusvirheitä ja sitä sun tätä. Lopputulos kuitenkin mutkien kautta toimiva, mutta siltikin vähän plääh, ei lähelläkään niitä tykytyksiä joita edelliset aiheutti.
Ja pöksyjen oikeat sävytkin oli näemmä mahdotonta kuviin ikuistaa, plääh.

Kaikista plääheistä huolimatta nämäkin kyllä käyttökiertoon pääsi, kaukana pläähistä oleva käyttäjä kun onneksi pelastaa paljon ♥

--------------------------------------------
Kiitos Ilona!
Seitsemän asiaa, joita muut eivät minusta tiedä:
1. Olen iltatähti, sisaruksieni kanssa meillä on ikäeroa 16 ja 18 vuotta.
2. En ole koskaan ollut lentokoneessa!
3. Suklaakeksit on paheeni, aamukahvi ja kahvitauko töissä ei ole mitään ilman keksejä.
4. Inhoan, kammoan ja pelkään hämähäkkejä yli kaiken, ja puolittain häpeän tätä.
5. Olen patalaiska jos vain annan laiskuudelleni periksi.
6. Uni on yksi tärkeimmistä asioista, nukun jokaisen mahdollisen minuutin ennen herätystä, vaikka heräisin vain pari minuuttia ennen kellon sointia niin en nouse ylös vaan nukun.
7. Kaikki virallinen työkokemukseni on liittynyt samaan alaan.

maanantaina 12. lokakuuta 2009

Suuri Käsityökerho -74-75-76

Muutama kuva inspiraatioksi vuosien -74, -75 ja -76 SK lehdistä.

klikkaa kuvat isommaksi
**********************************************

3/74


***************************************

4/74

*****************************************
2/75


***********************************************
4/75




**********************************************
5/75

***************************************
6/75


************************************************
1/76

********************************************
2/76

********************************************
7/76

***************************************************
9/76


***************************************************
10/76


*****************************************************
11/76


******************************************
Haaste Feralta.

1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

18:44
Kuulo: Poikasten leikkimisen ääniä
Näkö: Iltaruoan jämiä kerjäävä koira
Tunto: Jumissa olevat hartiat
Maku: Salaa lapsilta syödyt karkit
Haju: Kuopus on vaipan vaihdon tarpeessa.

Ja eteenpäin sille kuka haluaa, hauska haaste, kiitos Fera! :)

keskiviikkona 30. syyskuuta 2009

Ihku pihku iih

Tyttöjutut jaksaa aina vaan ihkuttaa.

Varsinkin ruskean ja vaaleanpunaisen herkullinen liitto. Ja vielä jos vähän hörselön suuntaistakin ja pilkkua niin ihanhan se on iih.


Vakosamettia ja pilkullista puuvillaa, välissä ohkainen fleece. Rintaan ja selkään applikoitu kukkaset samasta pilkkukankaasta, kukkien varret kirjottu käsin.

Hihojen suissa kukkia puolikkaana ja yhteinäisenä ketjuna.

Vakosametin väri on miltei mahdotonta kuvata ihan oikeassa sävyssä, ja kun sävyä fiksaa lähemmäs totuutta niin vuorin ja kukkasten väri ja pilkut katoaa. Mutta herkullista, täyteläistä maitosuklaata vaaleanpunaisilla ja valkoisilla nonparelleilla. Tai vaahtokarkeilla.
Pihku kuitenkin.

sunnuntaina 27. syyskuuta 2009

Kakkaroita taskussa

Saa nähdä alkaako nämä haalari mallin pöksyt jossain vaiheessa pursuta korvistakin ylös. Toistaiseksi kyllästymisestä ei ole merkkiäkään, variaatio mahdollisuudet on niin suuret että vähän kaikkea pitäisi saada kokeilla.

Auringonkeltainen velour Myllymuksuilta, tasku mekon jämistä. (Ja taas bloggerin kuvan laadun pilaaminen jotain raivostuttavaa...)

Poikasen housulaatikkoa katsellessa ei voi kun ihmetellä että mistä ihmeestä näitä haalarihousuja oikein tulee?

lauantaina 19. syyskuuta 2009

Niin se sänky

Sänky ei jäänyt nurkkiin vain haitolle pyörimään kuten mies ennusti, vaan on ollut käytössä jo hyvän tovin.

Aluksi hiomaan. Maalia oli yksi paaaksu kerros alkuperäisen päällä. Koneen kanssa viuh ja vauh muutama ilta, päälle vielä siistimiset ja hankalat paikat käsin.

Pari yllätystä tuli vastaan, toisen päädyn kummallakin sivulla maalin alla oli piilossa kuvat.
Bambi, lintu ja kukkasia, toisella puolella pikkuoravat kera pupun. Ja voi voi kun näistä olisin tiennyt niin en olisi ruopaissut koneella oravan päätä pois, vaan ehkä etsinyt hellävaraisemman keinon maalin poistoon ja entisöinyt kuvat. Mutta sinne ne jäi uuden maalin alle tässä kuosissa odottamaan seuraavan hiojan ihmetystä.
Kuvien avulla sängyn ikäkin selvisi, kuvat on siis ihan tehtaalta peräisin, ja samanlaisessa sängyssä ollaan tiettävästi nukuttu jo vuonna -61.
Maaliksi valikoitui luonnonvalkoinen (Empire, kaksi kerrosta). Helppo väri, johon oli helppo yhdistää alkuperäinen visio sängyn "tuunaamisesta" meidän näköiseksi.
Heti alusta asti oli siis selvää että haluan sängyn päätyyn jonkin kankaan. Toteutustapana liimattava tarranauha, koukkupuoli sänkyyn, ja lenkkipuoli ommeltuna kankaaseen.
Mutta se kuosin valinta, taas kerran. Aluksi päädyin pupuihin, kun sitä muutenkin poikasten huoneesta löytyy...

...Mutta sitten huoneessa roikkuvien pöksyjen omenakuosi alkoi houkuttelemaan...
...Tai jos sittenkin applikoisi jotain simppeliä.
...Tai, tai. Tarranauha loppui onneksi tässä vaiheessa, muuten sänkyyn löytyisi todennäköisesti oma kangas joka kuukauden päivälle.
Mahdollisuudet tässä on ihan liian suuret. Siirtopaperi mahdollistaa melkein mitä vain, printtaus, silitys vaikka lankanakankaalle ja avot. Kiva voisi olla esimerkiksi jokin suloinen unikuva pikkuisesta...
..tai ihan pienelle nyytille Anne Geddesin vauvakuvat, tähän kun vielä vähän pitsiäkin lisäisi...
...Tai kangas samaa kuosia huoneen verhojen kanssa, tai päiväpeiton, tai reunapehmusteen. Tilkkuilemallakin voisi tulla kiva, tai itse kuvioita painamalla. Tai piparikukkakin voisi olla aika hauska. Tuttipussukankin voisi värkätä samaan kuosiin. Ja, ja, tai, tai.
Mikä helppo tapa fiksata sänkyä uuteen uskoon, ja miten mainiota kyllästymis herkälle kuten minä, jos kaikki kuosit kyllästyttää niin sen kuin nykäisee pois. Uusi ilme ilman hiomista ja maalaamista. Ideaa saa vapaasti lainata kotikäyttöön :)

torstaina 10. syyskuuta 2009

♥ Sammarit ♥


Hei Sinä!

Mullapa on tämmöset. Äiti ne taas taisi tehdä. Näissä on tommosia sydämiä, ja sitte taskut. Niihin voi laittaa vaikka mitä, ainakin kädet tai traktorin. Nyt siellä on aarteita, pikkukivi.
Isoveli kyllä sanoi taskuista et ne on uimarenkaat. Ja kai ne voikin olla, isoveli on aika fiksu. Nämä on sitte varmaan uimarantahousut.

Treenasin vähän poseeraamista, sitä kun joutuu vähän väliä tekemään. Ekaksi tuo cool Moi-ilme, kyllä tädit tykkää. Sitte katse tähtiin, ylöspäin suunnattu iloisen yllättynyt ilme toimii aina. (Jos totta puhutaan niin se typerä pikkukivi meinasi jäädä taskun pohjalle jumiin, piti vähän kaivaa, ja sitte mää huomasin et katossa menee iiiiiso hämähäkki!)

Haalaripöksyt entisellä mallilla, tällä kertaa joustavasta vakosametista.
Yläosan vuoritus ja taskut retromalliin Tampellan sydämistä.
Lahkeiden alaosassa myös "vuoritus", näkyy kivasti kun kasvunvaraa pitää kääntää, ja kun kasvuvarat on käytetty loppuun saa vuorin käännettyä jatkamaan itse lahkeen pituutta.
Aika herkut, vaikka tummansininen ei suosikkiväreihin kuulukaan.

(Edit, iik, mitä ihmettä blogger tekee kuvien laadulle, ihan suttua!)