sunnuntai 3. helmikuuta 2008

Aarteita

Piipahdus kirpparilla ohikulkumatkalla kannatti tänään, saaliiksi sain nämä huikeat isokukkaiset verhot. Upeat, hehkuvat värit.


Kangasaarteideni joukosta tämä on kuitenkin se suurin, Aarre isolla A:lla, kangas johon sitoutuu paljon tunteita.
Kaunis perhoskangas 70-luvulta, suunnittelijana Saini jonka sukunimeä en tähän hätään muista.
Tämä roikkui lapsuuskotini olohuoneen seinällä, ja silloin inhosin sitä. Voi kuinka vanhanaikainen, ja nuo värit, huh! Mutta nyt vuosien kuluttua, maun muututtua tottakai parempaan, tämä on ensimmäinen kangas johon en henno saksiani iskeä. Voi kuinka kaunis se olisikaan takkina, kauniskuvioiset perhoset oikein kohdistettuna.
Valitettavasti se ei sellaisenaankaan meille mihinkään soinnu. Tyydyn siis pitämään sitä Aarteena laatikossa, aina ohimennen ihastellen. Tässä tuoksuukin vielä lapsuudenkoti.

4 kommenttia: