torstai 18. syyskuuta 2008

Unisex?

Unisex tuntuu olevan päivän sana lastenvaatteissa. Ensin mallistoja tuli pienemmiltä valmistajilta, ja isommat huomasivat markkinaraon ja tulivat perästä. Hyvä niin, varsinkin poikien äitiä on ilahduttanut laajentunut valikoima ja värit. Pienemmälle varsinkin on mukavasti valinnan varaa, isommalle hivenen vähemmän, jostain syystä valmistajien mieleen on iskostunut vieläkin että taaperopojat pitävät vain tummia ja tylsiä värejä, höystettynä tietysti printtiautoilla ja -örkeillä. Tyttöjen osastoilta tekee usein hyviä löytöjä.

Aiemmin olin aika umpimielinen siitä mikä on pojan vaate ja mikä tytön, mutta retrokuosien myötä mieli on avartunut, esimerkiksi kukat ei enää suorilta käsin olekaan tyttöjen. Näin ei kuitenkaan kaikki ajattele, ja tuntemattomat ovatkin välillä selvästi hieman ihmeissään kumpaa sukupuolta meidän kukkatakeissa, oranssissa, keltaisessa ja punaisessa kulkevat poikaset ovat. Pienempää poikasta luultiin tytöksi oranssin pipon perusteella, vaikka oranssi jos mikä on mielestäni unisex väri. Toisaalta ymmärtäähän sen, varsinkin pienistä lapsista voi olla vaikea päätellä kumpaa sukupuolta on, muuten kuin vaatteiden perusteella.

Missä kulkee sinun rajasi, mikä tekee vaatteesta tytön vaatteen, mikä pojan? Vai onko rajoja ollenkaan?

Väreistä meillä ehdottomat ei:t on on tosi hempeät roosa, liila ja vaaleanpunainen (noh, yksi vaaleanpunainen vaippa kyllä löytyy...), ja nekin vain vallitsevina väreinä, pieninä tehosteina ok.

Vaatteista tunikat ja mekot menee tyttöjen kategoriaan. Usein vaatekaupassa harmittaakin kun paitojen muuten mainio väritys/kuosi on tehty tyttömäiseksi levenevällä helmalla tai tunikapituudella.

Kuvioissa ei mitään selkeää linjaa ole, riippuu niin paljon kuvion tyylistä mihin kategoriaan se menee. Reilut retrokukat on meillä unisex, hempeät ja herkät tyttöjen. Perhonen taitaa olla kuvio mikä aika herkästi menee tyttöjen jutuksi.

Ja näistä kaikista toki kokonaisuudet vaikuttaa. Unisex-kuosista tulee tyttömäinen vaaleanpunaisilla tehosteilla, punaiset siinä rajalla keikkuvat muuttuvat oikean värisillä mausteilla taas molemmille sopiviksi.

Kuvassa poikanen tosiaan mekko päällä, mutta vain mallin vuoksi esittelemässä yhtä testimekkoa ;)

15 kommenttia:

  1. Ihan samoilla linjoilla ollaan meillä, tosin poika on vielä vauvaiässä. Kyllä ne tyttöjen vaaleanpunaiset ja tunikamalliset paidat on jääneet kaappiin. Toisaalta olen tytöilläkin vältellyt hempeitä värejä kun en niistä itse pidä. Juuri nyt pojalla on yllä tyttöjen vanha mustavalkoinen, kukallinen maribody. Mielestäni hyvin unisex vaate. Ostin muuten tytöille (taas kerran) Lindexin poikien osastolta ja totesin että osastojen värimaailmat ovat mukavasti lähentyneet toisiaan! Monissa kaupoissa on valitettavasti edelleen ne vaaleanpunaiset ja vaaleansiniset rekit...

    VastaaPoista
  2. Aika lailla samoilla linjoilla olen.

    Mulla on sellainen "näppyläongelmaisuus" muutenkin hempeiden värien kanssa, niitä en missään muotoa juurikaan suosi. AHdistavia. Elämässä pitää olla kuviota ja väriä, vähän sellasta retro rokkenrollia!

    Toisaalta, kotona hiljaa pimeässä päällä voi olla mitä vaan, ihmisten ilmoille ehkä tsemppaa enemmän mitä niskaan laittaa.
    ja ps. Vaippoja ei lasketa :D

    VastaaPoista
  3. Meillä pojilla väreinä on peruspoikavärien lisäksi keltaista, oranssia, punaista. Muutenkin tykkään valita sinisen sijaan jotain muuta, jos vaihtoehtoja on. Tosi ankeaa on nimittäin varsinkin vauva-iän ohittaneiden lasten "muoti"! mustaa, harmaata, tummaa sinistä. =/ meidän isomman lempiväri tällä hetkellä onkin punainen. Kun hän valitsee itselleen jotain, se on melko varmasti punainen. Sateenvarjoksikin poika halusi punaisen valkokukallisen, kaikenlaisten autojuttujen sijaan. vaikka muuten "äijä" tuntuu olevankin. Minusta on ihanaa, kun lapset eivät vielä ajattele niin, että joku on tyttöjen ja joku poikien juttu.

    Aika samoilla linjoilla noiden vaatteiden mallien suhteen, eli tunikamaiset paidat kyllä jäävät hyllyyn tyttömäisinä. Vaaleanpunaista ei meilläkään ole ollut, lukuunottamatta yhtä kietaisupaitaa vauva-aikana. :) muuten sitten onkin melko kirjavaa väritystä!

    VastaaPoista
  4. tekstisi on kuin minun suustani :)

    VastaaPoista
  5. Kiva kirjoitus :) Olen itse yrittänyt ostaa mahd. paljon unisex-vaatteita ekologisista syistä. Tahtoisin siis kierrättää ainakin suurimman osan vaatteista myös kuopukselle, jonka sukupuolesta ei vielä ole tietoa. Jos nuorempi tapaus osoittautuu tytöksi, tulee ehkä ostettua/tehtyä enemmänkin mekkoja, tunikoita ym.

    Pääkallo- ja spidermankuosit tuntuvat jotenkin todella ahdistavilta. Surulliseksi tulen myös katsellessani pikkutyttöjen vaatteita, jotka eivät juurikaan eroa aikuisten naisten tai teini-ikäisten vaatetuksesta. Mielestäni lasten vaatteiden tulee olla ennen kaikkea mukavia, käytännöllisiä ja lasten vaatteiden näköisiä :) En siis ymmärrä mitä järkeä on vauvojen farkuissa ja kauluspaidoissa (juhlavaatteet ovat pieni poikkeus).

    Minusta pinkit ja vaaleansiniset ovat selvästi sukupuolisävytteisiä värejä, muuten kaikki käy. Toisaalta voisin pojalle pukea pinkkiä provosoimisen ilosta :D Ja tietysti tytölle voi jossain vaiheessa tulla se pinkkiä ja prinsessaa-vaihe, johon tulee suhtautua myönteisesti.

    On kyllä ihanaa, että nykyään myydään myös uusretrokuoseja. Itse en ole niistä päässyt vielä juurikaan nauttimaan, meillä kun ostetaan vaatteet käytettyinä. Ehkä parin vuoden päästä ilmaantuvat kirppiksillekin :)

    VastaaPoista
  6. Mulla ei oo poikaa, mutta puhuttu on että jos sellanen joskus saatais niin sitten se käyttää vaaleansinisiä mekkoja =D Aiemmin oli ein kannalla pinkin pukemisessa pojalle, mutta nyt en kyllä eroa tekisi. Ehkä niitä mekkoja ei kuitenkaan ihan pikkuvauvaa isommalle tulis laitettua, ja pienenäkin pitäis varmaan joku "pojan merkki" olla =)

    VastaaPoista
  7. Itse en lähtökohtaisesti lajittele asioita, vaikkapa sitten vaatteiden värejä tai kuoseja, sukupuolen mukaan. Sekä pojan, minun itseni että myös mieheni vaatekaapeissa yleisimmät värit ovat punainen, ruskea, oranssi ja keltainen & esimerkiksi retrokukkakuosisia vaatteita löytyy meiltä jokaiselta. :)

    Itse en tykkää ollenkaan pastelliväreistä, joten niitä en ole pojalle pukenut enkä pukisi tytöllekään, jos se itsestäni kiinni olisi. :P Jos taas tykkäisin pastelleista niin varmasti pukisin pojallekin. :D

    Luulen, että meidän pojalta ei löydy yhtään sellaista lastenvaatetta, jota en voisi käyttää yhtä hyvin tytölläkin. Aika kätevää ihan kierrätyssyistäkin. :)

    VastaaPoista
  8. Mukava kuulla muidenkin "linjauksia"! Miiruska ja Tiukunen minulle nousikin jo aiemmin mieleen ihmisinä jotka tuskin antavat normien rajoittaa tässä asiassa :)

    AnniP: Lindexillä tosiaan on kivasti molemmille sopivia, mutta juuri eilen ihmettelin millä perusteilla jotkin vaatteet on laitettu vain jommalle kummalle, tyttöjen tai poikien osastoille kun ne kuitenkin sopivat molemmille. Lindexin vaatteita meillä onkin aika paljon, harmi vain että laatu ei ole ihan parasta...

    Piuku: Joo, vaippoja ei tietenkään lasketa ;)

    Heini: Meilläkään ei lapset osaa eritellä mikä on tyttöjen ja mikä poikien, yhtä tyytyväisenä sovittavat niin mekkoja kuin muitakin ;) Eikä kukkakuvioista nouse protestia.
    Usein olenkin miettinyt että mistä lapset oppivat mikä on minkäkin sukupuolen juttu? Varmaan perheissä missä on molempia sukupuolia, korostuu ero herkemmin.

    Terhi: Oma lukunsa on kyllä nuo tyttöjen vaatteet :/

    Miiruska: Ihan pienten kanssa tuo pukeminen on haastavaa, joskus onkin käynyt mielessä ostaa kuopukselle kukkatakkien kaveriksi pipo jossa lukee "äijä" tai jotain muuta yhtä fiksua ;)

    Vaaleanpunaisen suhteen minulla täytyy itseasiassa pyörtää mielipiteeni osittain; kuinka mainio onkaan vaaleanpunainen kauluspaita tai kraka pienen pojan juhla-asusteissa :)

    Myös tuteissa muuten törmäsin typerään sukupuoli jaotteluun, pojille oli tarjolla vihreitä, harmaita ja sinisiä tutteja, jalkapalloilla ja muilla yhtä maskuliinisilla (;) kuvioilla, kun taas raikkaat oranssit, keltaiset ja punaiset oli pilattu niiiiin yltiöhempeillä ja pastellisilla kukilla, perhosilla yms., että jäi ne tutit kauppaan.

    VastaaPoista
  9. Olen ahdistellut nyt tulevan ulkopuvun kanssa, joka pitäisi pojalle ostaa (ja kierrättää tytölle), viimeksi jo jouduin ostamaan mustan (ah, ihanaa, muutenkin mustassa helsingin talvessa...grrr!) ja nyt en osta mustaa enkä halua myöskään musta-sinistä. Mistähän löytäisi ihanan värisen ulkopuvun?!
    Mua ärsyttää noi "tyttöjen ja poikien värit" kun ne on niiin aikuisten keksintöä!!

    VastaaPoista
  10. Jatkan vielä, että mulla on yksi kaveri joka on niin tarkka tyttöstensä vaatteista, että täytyy olla ReimaTeciä ja niin tyttömäistä kun olla voi, ni aina kun me mennään niille kylään, laitatan ihan tahalleen lapsilleni jotkut törkeät vaatteet, että saa pyöritellä silmiään seuraavan viikon... Musta on ihanaa kun poikani laittaa ihan minkävärisiä vaatteita vaan (kunhan ne tuntuu mukavilta päällä) ja tyttönikin on alkanut käyttää poikamaisempia vaatteita (jossain vaiheessa sen vaatteet sai olla vaan vaaleanpunaisia, mutta kai se on "joutunut" oppimaan tykkäämään muistakin väreistä) :)

    VastaaPoista
  11. Aika samoilla linjoilla täälläkin, tosin meillä pojan päälle pääsee myös vaaleanpunaista, liilaa jne. sopivissa määrin. Tunikat ja mekot ja hameet jätetään esikoiselle sentään suosiolla, kuvioista karsastan selkeästi tyttömäisiä ja söpöjä kuvioita vaikka kukat ym. käy kyllä pojallekkin. Itseasiassa vastikään ärrän myyjä luuli kuopusta tytöksi, ilmeisesti keltapohjaisen, kärpässieni- ja kukkakuvioisen takkinsa vuoksi.

    VastaaPoista
  12. Tyttöjen ja poikien värit on asia, joka ärsyttää. Itse en jalittele värejä lainkaan, voisin ihan hyvin laittaa pojalle vaikkapa pinkin paidan. Jos se vaan sopis kantajalleen eikä ois kovin pitsinen :D En ymmärrä, kun eräs tuttunikin joskus haaveilee jostain vaatteista lapselleen, mutta kun se on toisen sukupuolen väri niin ei voi ostaa. Ei voi käsittää.

    Itsekin inhoan pastelleja. Suosikkivärejä tällä hetkellä tytön pukeutumisessa on tumman violetti, oranssi, vihreä, keltainen, ruskea ja tehosteena on joskus kiva käyttää kunnon ärhäkkää pinkkiä. Kaikki tytön nykyisiä vaatteita voisin kuvitella pitäväni myös pojalla, tosin ehkä en mekkoja. Jotkut tunikatkin vois mennä, jos ne näyttäis paidoilta enempi kuin mekoilta.

    Mulla nuosee aina niskakarvat pystyyn, kun selaan luotteloita lasten ulkovaatteista. Ja usein myös sisävaatteista. Tytöille vaalenpunainen, pojalle sininen. Tai jos ollaan tosi rohkeita, niin pojalle vihreä ja tytölle tumman punainen. Ei koskaan kirkkaita sävyjä ihan molemmille.

    Mietin myös vasta, että missä vaiheessa nähä värijaot tulivat? 70- ja 80-luvuilla oli usein ainakin kuvien perusteella pojilla ihan vaalenpunaistakin, puhumattakaan muista väreistä. Miehinikin äp-makuupussi on marjapuuron värinen, samoin oli silloinen ulkopuku. Voin kuvitella mikä mekkala nousis, jos näin tapahtuis nykypäivänä ;)

    VastaaPoista
  13. Ai niin joo, meidän tyttöäkin on luultu monesti pojaksi. Otan sen aina kohteliaisuutena, sillä silloin olen ainakin onnistunut pukemaan muksun sukupuolineutraalisti.

    VastaaPoista
  14. Anonyymi: Ulkopuvuissa sukupuolijako ikävästi korostuu, viime talvena taisi olla jo edes hieman parempi tilanne, löytyi ruskeaa ja oranssia. Pikavilkaisu tänään haalariosastolle näytti taas jakoa sininen-vihreä-punainen-vaaleanpunainen, ja tietysti yhdistettynä tummansiniseen ;)

    Marjuli: Hyvä kysymys, milloin värijaot tosiaan tulivat?

    Niin, ja pakko vielä selventää, vaikka puhun "tyttömäisistä" kuvioista ja väreistä, en missään nimessä tarkoita että niitä pitäisi tytöille pukea. Jos meillä tyttö olisi niin jäisi meilläkin isoimmat hempeilyt käyttämättä, mekkoja ja vaaleanpunaista olisi takuulla, sopivilla mausteilla toki höystettynä :)

    VastaaPoista
  15. Eipähän niillä väreillä kovin paljon tekemistä ole sen kanssa, onko joku vaate musta tyttömäinen vai poikamainen. Kyllä se malli, yksityiskohdat ja kuviot ratkaisevat enemmän. Esim. jotkin valkoiset T-paidat, joissa on tavallinen resori pääntiessä, ovat meillä jääneet tytöillä aika käyttämättä (ainakaan julkisesti, kotivaatteet on eri asia), koska minusta sellainen resoripääntie näyttää sporttiselta -> poikamaiselta. Tyttöjen paidoissa on kanttaus. ;) Toinen esimerkki: Sellainen perus kalsari-keskisininen on helposti poikamainen väri, mutta jos sinisellä pohjalla on valkoisia pisteitä/pikkupalloja, ilme muuttuukin tyttömäiseksi. Sama juttu mustan kanssa, joka minusta pelkiltään on "poikien väri".

    Tämä on mielenkiintoinen juttu, ja esimerkkejä voisi keksi loputtomiin. Mistä nämä kaikki koodit ovat iskostuneet ihmisten mieliin?

    VastaaPoista