lauantai 18. heinäkuuta 2009

Harmitus

Kaikki alkoi huudosta "sulla on vauvojen lakki". Tämä kuultiin tarhan pihalla isomman tarhakaverin suusta meidän vajaa 4-vuotiaalle, joka viileänä päivänä oli ulkona norsujoustofroteinen neliöpipo päässään.
Hämmästyneenä kysäisin kaverilta "ei kai se vauvojen pipo ole?" "On, ihan tuommoinen vauvojen lakki, isoilla on lippikset." Ahaa, niinhän meidänkin pojalla kesällä yleensä, viileänä päivänä sitten jotain muuta.
Paria päivää myöhemmin esikoinen jutteli että tytöt tykkää vaaleanpunaisesta ja punaisesta, minä en tykkää punaisesta. Miksi ihmeessä, sinullahan on paljon punaisia vaatteita ja punainen näyttää päälläsi hyvältä? Se on tyttöjen väri.
Voi harmi, nytkö se alkoi, meillä ei ole koskaan eritelty värejä mikä kuuluisi millekin sukupuolelle. Hieman mieltä kevensi kun poika luetteli lempiväreikseen keltaisen, oranssin ja vihreän. Punaiset paidat edelleen on mielellään päälleen pukenut, mutta pienen harmituksen huomasin pojan silmistä kun esittelin hänelle ostamiani punaisia housuja...


Tuon huudon ja värierittelyn jälkeen olen huomannut miettiväni usein esikoisen vaatteita, mikä on ehkä liian vauvamainen ja mikä liian tyttömäinen kuvio. Siis muiden mielestä, esikoinen edelleen pukee päälleen melkein mitä vain, ja ilahtuu jokaisesta uudesta vaatteesta, ne punaiset housutkin on päälleen pukenut.
Eilen Lindexillä uusia muumivaatteita katsellessani huomasin miettiväni että muumit on tuskin kovin hyvä juttu isojen poikien mielestä, ja esikoisen kokoinen paita jäikin kauppaan.

Harmittaa, kun pitäisi miettiä vaatteiden kanssa sitä mitä toiset ajattelee, eikä pelkästään sitä mikä lapselle sopii ja mistä lapsi itse tykkää. Harmittaa, kun lapset ei saa olla lapsia. Harmittaa, kun toisia arvostellaan ja kaverisuhteita muodostetaan niinkin turhan asian kuin vaatteiden perusteella. Harmittaa ihan suunnattomasti kun se alkaa jo nyt kun toinen ei ole edes neljää vuotta täyttänyt.

Tiedän, typerää lähteä mukaan, ei pitäisi välittää muiden mielipiteistä. Tiedän, lapset ovat lapsia ja tuskin kovin pahalla tarkoittavat. Tiedän, etten pysty lapsiani kaikelta mielipahalta säästämään. Tiedän, pitäisi vain kasvattaa lapset olemaan välittämättä moisista kommenteista, jatkamaan pää pystyssä ja hyvällä itsetunnolla.

Mutta tiedän myös että esikoisen ymmärrys ei vielä riitä siihen että osaisi eritellä mitkä kommentit voi jättää huomiotta, tiedän kuinka helposti meidän pieni herkkä luonne kaiken itseensä ottaa.
Vaikken kaikelta mielipahalta pystykään suojelemaan niin kai sitä haluaa silti kaikkensa yrittää.

Niihin kamaliin örkkiprintti juttuihin en kuitenkaan lähde mukaan, en en en. Ehkä kuitenkin jatketaan eteenpäin suht entiseen malliin, mutta jos kuitenkin jättäisi ne voimakkaimmat kuosit vähemmän arvostelevalle maaperälle. Nauttisi nyt antaumuksella kuopuksen vaatettamisesta, alle 2-vuotias kun nyt onneksi saa olla vielä rauhassa arvostelulta.

Äh tätä äitiyden vaikeutta, sydäntä särkee jokainen toisen kokema kolhu.

24 kommenttia:

  1. Samoja mietteitä täälläkin.
    Oma 3,5-vuotias on jo osoittanut merkkejä ettei mikä tahansa äidin valitsema enää kelpaa. Nätit hellehatut saavat jäädä kun lippis se olla pitää, "niin kuin isoilla pojillakin on".
    Meillä menee yhä kirkkaanpunainen, keltainen ja oranssi. Saas nähdä miten käy elokuun alussa, kun Nuutti siirtyy isompien ryhmään päiväkodissa. Epäilen että moni ihana vaate joutuu kiertoon serkuille kun herra valitsee poikamaisempia vaatteita. Suren jo etukäteen. Nyyh.

    (Monstereille ei täälläkään anneta valtaa! )

    VastaaPoista
  2. Meidän 3,5-vuotias poika aloittaa syksyllä päiväkodin ja olen miettinyt ihan samaa. Ainakin samanikäisillä pihakavereilla on päiväkodista tarttunut "muotijuttuja", kuten Hello Kittyt, Spidermanit yms...

    Omia väri-inhokkejani ovat tummansininen ja harmaa ja niihin en meidän poikaa jatkossakaan pue, voiko masentavampia värejä ollakaan... Meillä käytetään punaista, keltaista, oranssia ja vihreää. Pojan lempiväri on vaaleanpunainen ja nyt hän haluaa, että ompelen hänelle vaaleanpunaisen kesähatun. Yritin ehdotella hänelle hillitympää ruskea-vaaleanpunaista yhdistelmää, mutta hän valitsi oikein reilun pinkin kankaan, jossa on valkoisia palloja... Ja sellaisen hän tulee saamaan:)

    VastaaPoista
  3. Samat kokemukset täälläkin, tosin tytön äitinä. Ai ihanuutta, kun päiväkotikaverit julistavat, että siniset sukat ovat poikien värisiä eikä tytöllä kuulu olla ruskeita housuja. Ja kuulemma kaikilla oikeilla äideillä on korkkarit ;-)

    Päiväkoti on monessa asiassa hyvä paikka, mutta nuo pienet tyylipoliisit harmittavat. Omalle nupulle toivoisi vahvuutta olla oma itsensä, erilainen, samanlainen ja ihana, mutta kaverien mielipiteet tuntuvat painavan paljon.

    VastaaPoista
  4. Meidän kolmannelle luokalle menevä poika ei haluaisi pukea kuin hamaata ja mustaa päälleen. Ettei vain erottuisi. Tyttöjen vaatteissa suvaitsevaisuus on ehkä suurempaa.

    Olen antanut pojan solahtaa harmaisiinsa. Muistan itse, miten äitin kutomaa villapuseroa osoiteltiin. Se tuntui silloin niin käsittämättömän pahalta. Aikuisena saa taas olla vapaammin.

    VastaaPoista
  5. Tää on niin totta ja harmittaa todella pienten puolesta. Itse soisi lasten olevan lapsia mahdollisimman kauan, mutta ymmärrän kyllä sen tunteen, kun joku huutaakin: sulla on tyttöjen/poikien vaate tai vauvojen vaate. Meillä tyttö kyllä ite tokas piposta alle 3vee, missä oli baby puh ja nasu, että vauvojen hattu. Ja niin sai baby-kuosit jäädä :)

    VastaaPoista
  6. Myös täällä on mietitty samoja asioita, kun lapsillamme alkaa päiväkoti/eskarielämä syksyllä. Toivon, että pääsemme yhteisymmärrykseen vaateasioissa, ymmärrän kyllä hyvin, että joukosta erottuminen ei aina tunnu hyvältä. Hello Kitty ja Spiderman pysy(ne)vät kuitenkin pannassa ja crockseja ei meille tule PISTE :)

    VastaaPoista
  7. Itse olen kahden koululaisen 12v ja 10v äiti, joten nuo vuodet päiväkodissa ovat muistissa. Annoin lasten valita itse kaapista mieleisiä vaatteita kunhan olivat säähän sopivia.

    Yhdessä vaiheessa oli tytöllä vain pinkkiä ja pojalla tosi paljon kaikkia örkkejä, koska tykkäsivät niistä. Poikaa ilahdutti niin paljon spiderman-pyjama taikka hämähäkkipaita, että ei tarvinnut kahta kertaa miettiä oliko ne sopivia meille. Kyllä aito ilo lapsen kasvoilla kuittaa kaiken!

    Selkeä sukupuolisuuden korostus tuossa iässä on ihan normaalia.

    Nyt kun meidän 1v ja 2v pikkuiset menevät päiväkotiin, aion toimia ihan samoin. Puen heitä niin kauan kuten itseä miellyttää, kunnes alkavat selkeästi haluta muuta. Ostan kyllä örkkimonsterit ja kimallepaidat ihan siinä kuin muutkin.

    Meidän molemmilla koululaisilla on muuten oikein vahva oma persoonallinen tyyli ja erityisen rohkeaa värien käyttöä. Uskon sen johtuvan siitä, että en ole heitä mihinkään muottiin puristanut, vaan ovat saaneet itse kasvaa omiksi persoonikseen rankkojenkin stereotypiakausienkin kautta. Olen aina keskustellut ja tuonut ilmi sitä seikkaa, että ei ole poikien ja tyttöjen värejä, vaan ihan kaikkia voi kaikki käyttää.

    VastaaPoista
  8. Voi pientä :( Toivottavasti hän saa pukeutua kuin tahtoo tulematta kiusatuksi... vaikka se kai on mahdotonta. Aina joku löytää jotain huomautettavaa. Äidille tuo on kuitenkin ajatuksena ihan kamala.

    VastaaPoista
  9. Olen koko ajan tuskaillut 3,5v poikani pukemista, kun vihaan kaikkea maastokuvio/hämähäkki/äksönsäksön/pääkallo/räjähdys/tappomonsteri vaatteita, joita kaupat on pullollaan yli 68cm pojille. Ostan aina useamman lempeä kuvioisen paidan eri väreissä, koska tiedän, ettei seuraavia taas hevin löydy. Onneksi poika tykkää Bamse-nallesta ja eläimistä ja autojen/junien/kaivureiden kuvista. Pojen lempiväri on punainen, ja punaiset ja keltaiset paidat usein päällä. Sadeasussa on Muumien kuvia, ja ihan ilolla poika niitä käyttää!

    VastaaPoista
  10. Voi arg. Tuo on kyllä niin ärsyttävää. Punainen kyllä on palomiesten väri joten eihän se nyt niin tyttömäistä ole. ;) Onhan noilla värikkäitäkin vaatteita mutta valitettavan paljon sinistä, harmaata ja mustaa.

    VastaaPoista
  11. Meilläkin on tyylit tarkat 3v4kk tytöllä. Itseä harmittaa se että pienellä paikkakunnalla kaikki lapset tuntuvat olevan muutenkin kuin samasta muotista. HM, Lindex, Kapphall... Yöks! Ihmekkös kaikki muksut haluavat olla Hello Kittyjä tms, kun joukkoon kuuluminen vaatii samankaltaisuutta.

    Meillä onneksi likka on yhä aika avarakatseinen ja tykkää myös niistä "poikien" väreistä. Meillä on sininen ehkä jopa kovempi sana kuin joku vaaleanpunainen ja hyvä niin!

    Mutta koska itse tunsin lapsena olevani outolintu, kun en kulkenut samankaltaisissa vaatteissa kuin muut, olen ajatellut antaa tässä jonkun verran myöten ja ujuttaa niitä erilaisempia vaatteita sitten siinä ohella. Ei tästä niin suurta stressiä kannata ottaa. Tässä iässä lapselle on tärkeää tuntea kuuluvansa joukkoon ja eiköhän he kuitenkin viimeistään teini-iässä sitten löydä omat tyylinsä ja irtaannu massasta. Luulen.

    VastaaPoista
  12. Laura: Meilläkin tämä kaikki alkoi isompien ryhmään siirtymisen jälkeen. Edellisessä tarhassa oli sen verran pienet kaverit ettei moisia ongelmia tullut, mutta nyt...

    Ilona: Ihana poika! :)

    Hiipu: Vai korkkareita, voi voi :D Ja sanasta sanaan voisin peesiä päiväkoti ja tyylipoliisit osuutta.

    Solveig: Minäkin muistan tuon vaiheen kun äidin tekemät ei olleet arvossaan. Itse aluksi tykkäsin ja kovasti kun sai toivoa millaisen vaatteen haluaa, mutta eihän sillä kovin suurta arvoa ollut kavereiden merkkivaatteiden rinnalla. Onneksi tuo vaihe taisi olla vain ala-asteella, sen jälkeen taas pyysin äitiä ompelemaan/neulomaan mitä tarvitsin.

    Hermione: Lasten omalla mielipiteellä on tietysti väliä, meilläkin esikoinen teilasi jo viime kesänä lierilliset hatut, ei missään nimessä! :) Mutta monta kertaa olen miettinyt mistä lapset päättelevät jonkin vaatteen tai kuvion olevan vauvojen/toisen sukupuolen, ehkä siksi että vastaava on nähty toisen päällä?

    Peanut: Ah, crocsit! Nekin näyttäisi olevan päiväkodin muotivaate, varsinkin isojen puolella näyttää olevan melkein kaikilla sisäkenkinä. Niitäkin pyörittelin kun uusia tossuja haettiin, mutta päädyttiin kuitenkin ihan tavallisiin tossuihin. Onneksi niitäkin näyttää muillakin olevan :)

    Jarna: Viisaita ajatuksia. Ilman muuta lapsen mielipide pitää ottaa huomioon, ja jos siitä olisikin kiinni niin ehkä tämä tilanne harmittaisi hieman vähemmän. Mutta kun kyse on siitä että poika pukee edelleen kaikki päälleen mielellään, kukat, punaiset, ne "vauvojen" vaatteet. Ilahtuu suunnattomasti kun saa päälleen Lindexin "piippolan vaari" paidan. Ei haikaile örkkien perään tai muutakaan, joten tuntuu että vaatearvostelu osuu liian henkilökohtaiseksi, toisen makua ja tykkäämisen kohteita poljetaan.
    Eilen kaupunkireissulla poika sai valita itselleen paidan, automiehenä tahtoi Cars paidan, mutta värissä päätyi punaiseen vaikka sinistäkin olisi ollut tarjolla :)

    Kate: Kai se tosiaan on mahdotonta :( Olisi vain toivonut että näiltä kiusaamisilta olisi pidempään säästynyt. Ja voi jestas kuinka pahalta se pipokommentti äidistä tuntuikaan, yhtä pahalta kuin se kun toinen kertoo kuinka kaveri on tarhassa tönäissyt mopon päältä pois :( Voisiko nämä sittenkin kääriä vielä hetkeksi pumpuliin, sen verran että äiti ehtisi kovettua ottamaan vastaan kaikki toisen kolhut?

    Taija: Tyttöjen puoli on monesti myös hyvä paikka löytää kivempiä vaatteita. Harmi vain että monesti unisex-kuosit on "tytötetty" levenevällä helmalla, tunikapituudella tai jollain yksityiskohdalla.

    Joska: Hei, kiitos palomies pointista, en ollut ajatellutkaan! :)

    Marguetta: Vaatteista ei tosiaan kannata stressiä ottaa, pohjimmiltaan minulla tässä harmittaa vain tuo kuinka pienenä tähän ulkonäkö pyöritykseen pitää lähteä mukaan :(
    Ja mielenkiinnolla murkkuikää odotellessa, saas nähdä mitä näistä omista muotoutuu :)

    VastaaPoista
  13. Oi voi. Se alkaa aikaisin. Eniten harmittaa se, miten tosiksi lapsi uskoo toisten mielipiteet, miten helposti se Hello Kitty nouseekaan suosikiksi. Täytyy tosiaan vain toivoa, että pikkuhiljaa se rohkeus käyttää itselle mieluisia vaatteita kehittyisi. Meillä ollaan ihan hyvässä alussa, uskon että teidän pojallakin rohkeus löytyy ennen pitkää!

    VastaaPoista
  14. Voi kuule, täällä on mietitty ihan samoja. Just kuus täyttänyt esikoinen lähtee eskariin, ja viimeksi tänään mietin etten taida enää kehdata tehdä sille vaatteita juurikin tuon samaisen asian takia =( Kun en vaan tahtois että kukaan sanoo pahasti, ei noin "isokaan" sitä vielä ymmärrä, tai osaa jättää omaan arvoonsa. Tuntuu pahalta aina tommoset.

    Ja tuosta värierittelystä, sitä on kyselty paljon meilläkin. Päätin että tulevan vauvan kanssa ainakin jatketaan entistä linjaa siihen asti ku pystytään, eli pinkki käy yhtä hyvin pojalle ku tummansininen tytölle.

    VastaaPoista
  15. Itselläni on 11-vuotias poika, joka suhtautuu väreihin erittäin vapaasti ja epäluulottomasti. Tiedän kyllä, että joutuu aika ajoin erittäinkin epätoivoisesti kavereiden seurassa puolustamaan mielipiteitään.
    Toivon aina, että oma lapseni pystyisi suhtautumaan joka asiaan niin ennakkoluulottomasti, että ei itse syllistyisi "tyttöjen väri -juttuun" tms.

    VastaaPoista
  16. Lasten maailma on raaka:( Olin töissä ala-asteella ja kuuntelin monet kerrat ihan pikku ekaluokkalaisten juttuja.huh huh.olivat aika rankkaa tekstiä toisista tytöistä selän takana. Onneksi ei tietenkään kaikki olleet moisia vaan "ne lapset" joista näkee heti että ongelmia on tiedossa myöhemmin...
    Meiän tyttö hippusen vajaa 4v käy jumpassa ja jumppaan puetaan t-paita ja jumppahousut+tossut. ainakin MUN mielestä...toiset äidit tuovat lapsensa balettipuku hirvityksissä...voi yök!!!
    eräs tyttö sanoi tyttärelleni ylimieliseen sävyyn ettei jumppaan saa tulla kun ei ole prinsessapukua...tyttäreni tokaisi siihen vain että taidat olla vähän pöljä jos luulet olevasi prinsessa (nauraa, vaikkei saisi).toinen tyttö sanoi että tytöillä pitää olla kultaiset jumppatossut.Tyttäreni siihen et vai niin. Mulla on siistimmät lenkkarit ku sulla.(ja taas nauran, vaikken saisi)
    kyllä ne lapset osaa itseään puolustaa!

    VastaaPoista
  17. Minä ompelin tytöille jämätrikoista kasan neliöpipoja vähän viileämpiin kesäpäiviin, mutta esikoinen ei suostu niitä enää päähänsä laittamaan, koska naapurin tyttö oli sanonut lakkia rumaksi. Epäilen lakin mustalla värillä olevan osuutta asiaan. Naapurin tyttö kun on sellainen, joka ei huoli päällensä muuta kuin pinkkiä ja roosaa (ei sillä etteikö pinkki olisi myös meidän tyttöjen lempiväri).

    Mua harmitti kovasti. Huomaa kuinka tuollainen viisivuotias jo välittää toisten mielipiteistä ja kuinka pahat sanat satuttavat :(

    VastaaPoista
  18. Meillä poika (3,5 v.) pukee päällensä minkä tahansa värisiä vaatteita, mutta nuo toisten lasten kommentit... keväällä useampikin lapsi katsoi asiakseen kommentoida pojan käytettynä saatua polkupyörää, jossa on violettia ja valkoista - oli kommentoijien mielestä tyttöjen pyörä. En halunnut, että poikaa kiusataan noin typerän asian takia, joten ehdotin pyörän maalaamista. Poika ei moiseen myöntynyt, vaan ilmoitti tykkäävänsä pyörästä. Menopeliä ei maalattu, mutta sen verran jäivät toisten kommentit omaa mieltäni kaivelemaan, että olen huomannut miettiväni aikaisempaa enemmän pojan vaatteiden väriä ja kuviointia. Harmillista.

    VastaaPoista
  19. Tälläinen on todella harmittavaa. Mutta totta.

    Meilläkin Samuel pukee päällensä milloin minkäkin väristä. Ei ole tyttöjen ja poikien väriä.
    Monesti tulee käytyä juurikin tyttöjen vaateosastot läpi, saman asian todennut että helmat levennetty tunikamaiseksi joten ei niitä kaikkia sitten pojille voikkaan pistää..

    VastaaPoista
  20. Annikan blogista bongasin, että sinä olet The Piparikukkakuosin äiti!! Upea saavutus. =)) Ja joteskin tuli myös sellainen maailma on pieni olo. =D

    VastaaPoista
  21. Liikutti tuo viimeinen lauseesi=)
    Lapset on lapsia juu,mutta ovat myös kovin julmia toisilleen,liekö julma nyt ihan oikea sana,ehkä ymmärrät mitä tarkoitan?
    Meillä tuota on ollut ja tulee varmasti kuopuksenkin kanssa eteen sitten aikanaan...Niin monet kerrat aivan samaa olen pohtinut kuten tuossa kirjoitit ja miten hienoa,noin moni muukin!Haleja sinne <3

    VastaaPoista
  22. Urh, tämäkin on jossain vaiheessa edessä...

    Toistaiseksi lapsi on valinnut päälleen punaista, oranssia ja violettia, saa nähdä milloin hirviöt alkavat kiinnostaa. On jotenkin tosi ikävää nähdä, että oma lapsi on liki ainut poika ryhmässään, jolla on kirkkaita perusvärejä päällään. Eihän kaikkia tarvitse tietenkään samoin pukea, mutta soisi tosiaan poikien värivalikoimaan kuuluvan muitakin värejä kuin tummaa sinistä, harmaata, vihreää ja mustaa.

    As said, yritän tarjota värejä niin kauan kuin pystyn.

    VastaaPoista
  23. Kiva että aihe avasi antoisan keskustelun, toisaalta harmittavaa huomata kuinka tuttu asia tämä monelle on :( Herääkin vain kysymys että mistä nämä värierittelyt ja muut oikein lähtevät, mikä on näiden lasten mieliin tulevien määritelmien alkuperä?

    Meillä on tilanne onneksi pysynyt rauhallisena, pojan suosikkiväri tuntuu olevan tällä hetkellä se punainen! Piparikukkaakin tänään katseli ja tuumasi että haluaisi siitä paidan mutta punaisena :)

    VastaaPoista
  24. Löysin sattumalta tämän ja on pakko vastata.Meillä on 4v tyttö ja itse olen kauhistellut näitä tyttöjen vaatteita jotka ovat kuin pienoiskoossa olevia aikuisten vaatteita.Aika kovasti joutuu kaupoissa pähkäilemään välillä(ainakin kesävaatteiden kanssa)mitä sitä neidille hommaa.Tyttö aloitti päiväkodissa nyt elokuussa ja siellä kyllä pistetään piste sellaiselle vaatteista ym.ilkeilylle.Ite olin siellä työharjottelussa aikoinani ja tykästyin juuri siihen että jokainen lapsi sai olla omanlaisensa.Kauhulla kyllä odotan sitä kun tyttö menee kouluun,(nimim.itse ollut koulukiusattu koko peruskoulun ajan)ja sen takia kun meilläkin tyttö herkkä ottamaan muiden mielipiteet huomioon.

    VastaaPoista