sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Reppana

Moi!

Pitkä on minunkin työurani ollut, vuosikymmenien mittainen, ennen nykyistä tehtävääni. Ensin joskus tooosi, tooosi kauan sitten Teresa Mekkomestareilta lähdin tyylikkäänä paitapuserona ensimmäiseen työhöni. Uskollisesti minä palvelinkin, niin pitkään että menin pois muodista, kuosini paikoitellen haalistuneena ja saumoista ratkenneena.
Sen jälkeen jouduin kaikkein kamalimpaan työhöni, makaamaan pimeässä, kylmässä varastossa muiden saman kohtalon kokeneiden kanssa "leikkelyksiin" laatikossa. Siellä vierähti niin kauan etten tiedäkään, kunnes minut kuin ihmeen kautta kaivettiin ylös, pestiin ja tuuletettiin, ja laitettiin kangasvuoreen muiden pelastuneiden joukkoon.
Sielläkin pääsi aika pitkä aika menemään, kunnes pieni poika valikoi minut nykyiseen tehtävääni, ketuksi! Ajatella, en olisi kyllä uskonut silloin kun paitana palvelin että joku päivä vielä tälläiseen tehtävään joutuisin.
En minä kyllä ole lähellekään yhtä tyylikäs ja huolellisesti ommeltu kuin silloin paitana, mutta ei tämäkään hassumpi työ ole.

Onneksi täällä oli myös Ressukka.
Sillä on samanlaiset taustat kuin minulla, ymmärtää kun pää on välillä vähän pyörällä. Ja kun se on jo pidempään täällä ollut niin tietää tämän paikan kuviot ja vähän neuvoo.
Turvaakin sen sylistä saa, ja välillä voi piilossa vähän varovaista karhunpainiakin ottaa.

Aika kivaltahan se tuntui kun heti ekana iltana isäntäperheen nuorimmainen koppasi minut kainaloonsa nukkumaan ♥

**********************

Maailman lasten ja oman urakehitykseni onneksi en ikinä keksinyt ryhtyä pehmolelujen ompelijaksi! Reppana-Kettu Myntin kirjasta Ressukan tavoin, ja taas jotain ihmeellistä tapahtui välillä inspiraatio-kaavan piirtäminen-ompelu, niin outo kyömyselkäinen, väärästä paikkaa häntää kasvattava yksilö tästäkin tuli. Ja jos Ressukka joutui täyttämisen suhteen aliruokinnan puolelle, on tämä Reppana syönyt taas jokusen mustikkapullan liikaa.
Mutta mitäpä tuosta, hyvät naurut ja hilpeyden hetket jälleen saatu, ja jälkikasvun mieleen tuntui olevan. Kuopus katseli pitkään Reppanaa sylissään ja totesi lopuksi että mustat silmät on niin kiltit! :)

29 kommenttia:

  1. Mulle tuli melkeen tippa linssiin, niin suloisen kaksikko on! Ihanat <3

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana kettu !! Siis oliko tähän jossain kaavat ? Juuri surffailin pitkin nettiä ja etsin jotain kivaa kettu-aiheista ristipistomallia. Kettu on vaan nii-in ihana !

    VastaaPoista
  3. Nämä on ihania! Ketuista tykkään myös ihan hirveästi, mutta kyllä tuo koira vei sydämen!

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Voi kuinka söpöjä molemmat! Ja kivasti kirjoitettu tarina :)

    VastaaPoista
  6. Heissan Reppana! Kylläpä Sinulla on pitkä työhistoria takanasi. Uskon vahvasti, että nyt olet päässyt mukavimpaan ja hauskimpaan työhösi! Isäntäperheesi kuulostaa todella mukavalta ja kiva kun Ressukka on tukenasi uudessa tehtävässäsi. Tsemppiä ja hymyä Sinulle halauksin toivottelee Ziu ;)

    VastaaPoista
  7. Aivan ihana, valloittavan suloinen kaveri!

    VastaaPoista
  8. Todella ihania juttuja olet tehnyt kun vähän blogiasi tutkiskelin! :) Toivottavasti ei haittaa, jos lisään blogisi seuraamieni blogien listaan.? :)

    VastaaPoista
  9. Ihana kettu ja tosi ihanasti kirjoitettu postaus, sai hymyn huulille :)

    VastaaPoista
  10. Tosi söötti kettu ja olipa kivaa kuulla hänen tarinansa ihan itse ketun kertomana! :)

    VastaaPoista
  11. Kaunis tarina ja niiiiin söpö toi kettu!!!!!

    VastaaPoista
  12. Suloisia ovat molemmat, niin Reppana kuin Ressukkakin. Huolisin milloin tahansa kainalooni.

    VastaaPoista
  13. Voi tuota kaksikkoa ja ennen kaikkea ihanaista kettua! On niin symppis, että luulen uuden viran olevan parhain niistä kaikista! :)

    VastaaPoista
  14. Kyllä minusta olisi mukavampi olla kettuna kuin paitana, sinulla kävi hyvä tuuri! :)

    VastaaPoista
  15. Hei! Tosi mahtavat luomukset, erityisesti pidän ketusta! Hauska tarina otusten alkuperästä myös! :)

    VastaaPoista
  16. Ihana kettu, silmät niin viattomat ja lempeät.

    VastaaPoista
  17. Voi, miten ihana kaksikko! Avaisin heti oven, jos ovellani moiset suloisuudet koputtelisivat :)

    VastaaPoista
  18. Kettu on kaunis! Minulla on omani, ihan samanlainen, mutta ruskea pörröturkkinen :) On varmaan tämän kaverin isosetä tai jotain, koska on tooodella vanha. Pelastin sen autotallin vinniltä hiirien nakertelulta ja toin kotiin :)

    VastaaPoista
  19. Reppana kiittää ja kumartaa :)

    Marika: Kaavat löytyy Raili Myntin "Pehmeitä leluja" nimisestä kirjasta, aivan ihania malleja kirja pullollaan!

    Eeva: Ei tietysti haittaa, kunniahan se on :)

    Anonyymi: Minullakin on tullut joskus jossain vastaan ko. kirjan kaavoilla tehtyjä leluja, sen verran vanha teos että varmasti isosetiä löytyy :)

    VastaaPoista
  20. voi että miten symppiksiä tapauksia!!

    VastaaPoista