keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Tehhäänkö komia kello?

No tehhään vaan!


Eka otetaan joku mukavan värine pitsiliina. Reippaat ja mahottoman taitavat virkkaa itte, kirpparikiertäjät allekirjoittaneen tavvoin löytää sopivan kirpparilta. Sopivaa liinaa valitessa tärkiää ois silimää miellyttävän värin lisäksi kattua että se keskellä oleva reikä on soppelin kokone, ei liian pieni. Eikä se mikkää hehtaarikaa tartte olla, tässä liinassa jottai kaheksan millin tienoilla.
Sitte tarvitaan sokeria ja kuumaa vettä, ku tämä liina pittäis tärkätä. Eli vaikka yks desi kuumaa vettä, sinne liuotettaan desi sokeria, kastellaan liina tällä tahmialla litkulla ja lätkästään jonnekki turvallisseen paikkaan kuivumaan. Semmoseen mihin ei pikkuset makian näläkäset tenavat yllä.

Kuhan liina on päivän tai parin kuivunu, päästään kunnolla hommiin.
Nyt etitään jostaki sopiva kartonki. Taas saa se väri olla silimää miellyttävä, ja eikä se varmaan haittaa jos vaikka passaa liinanki värriin. Ja tarpeeksi jämäkkä pittää olla, mutta semmone kuitenki että sakset siihen pystyy. Mallataan että liina varmasti soppii siihen päälle.

Piirustellaan liinan malli kartonkii. Vähä sinne päin, ei se oo niin justiinsa.

Ja leikataan irti. Ihan oikiasti se ei oo niin justiinsa, kuhan se liinan malli suurin piirtein tullee, ne laidan pikkuset röpylät ei tartte ikkuistua tähän kartonkiin.

Vanha kunnon erikeepperi mukkaan pelliin. Levitellään kartongille siis sitä.

Koitetaan mallata liina siihen kartongin liiman päälle suurin piirtein kohilleen.

Sitte ois hyvä lätkästä painavaa asiaa päälle. Tähän ei kannata kuiteskaan kirjaston kirjoja käyttää, saattaa vaikka keepperi levitä. Että semmone ei niin justiinsa kirja mieluiten.

Kuivumista ootellessa voi vaikka juua kahavit.
Kuhan on suurin piirtein kuivunu nii voipi ujutella vaikka tikulla liimaa semmosiin kohtiin mihin ois tarvinnu mutta ku ei osunut. Laiat ois hyvä olla kunnolla kiinni. Ja ei se haittaa jos keskiosaki ois. Ja sitte voi saksia pois niitä kartongin osia jotka ei ihan osunu kohilleen ja ilikiästi pilikottaa jostai välistä.

Otetaan ja survastaan sakset siitä keskustan sopivan kokosesta reijästä läpi. Kartoonkin pittäs siis tulla reikä.


Kellokonneisto. Ai niin, semmonenki pittää tähän vekottimmeen olla. Jos et sitä vielä ollu hokassu nii eläpä hättäile, ota konneisto vanahasta ja ei-komiasta kellosta, tai hilipase vaikka motonetistä hakemaan. Ja jos ei hirmunen kiirus oo nii saahan niitä netistäki.

Kellokonneistoon voipi lisätä tuohon viisareitten puolelle tuommosen pahavilätyskän, ettei jää lenkuttamaan kun ei tämä komia kello ihan niin paksu oo ku kellot ylleensä. Tietenhi jos laittoit oikkein paksua kartonkia niin sitte ei varmaan tartte. Mutta kokkeile, sillä se seleviää!
Jos se liina kovinhi tumma on niin eikai se haittaa jos nuo viisarit vaikka spraylla hurrauttaus vaaliammiksi. Mutta voipi tehä niinku tämäki kellomaakari ja tyytyä vähän tihrustamaan.


Pelataa vähä konneistopalapeliä. Mikä se menikkää mihinki välliin ja mitenkä päin. Kyllä se siitä lutviutuu. Ja voipi mallata että se konneiston yläosa ois yhtä tuommosta liinan "sakaraa" kohti, kattopaaka ku siinähä on liinassa valamiina niinku melekeen numeropaikat!
Patteriki ois hyvä olla. Jos uutta tähän hättään tuu vastaan nii lasten pahaäänisimmistä vehkeistä voipi lainata. Laitetaan patteri paikallee ja vähä jännitettään että toimiiko. Jos ei toimi niin pikkasen tarkastelee niitä viisareitten paikkoja sun muita, patteriki ois hyvä olla oikein päin. Tai käypi ostamassa uuen patterin. Ja sitteku toimii niin voi vaikka vähän taputtaa itelleen. Ja juua vaikka toisen kupillisen kahavia, palanen leetaakaa ei ois pahasta.

Sittepä ei muuta ku etitään se paras paraatipaikka tälle kommeuelle ja ihastellaan!

Teekkö sääki tämmösen?

26 kommenttia:

  1. On se niin komia et voisin vaikka tehhäkin! Ja saattaisin laittaa vielä lisätuunauksia kellon alalaidasta roikkumaan; vanhaa leivosvuokaa ja muuta mukavaa ;)

    Kiitos hauskasta ideasta!

    VastaaPoista
  2. Hieno kello!

    Olipa hassua lukkea ommaa murretta kirjotettuna. Puhuen se ei kuulosta oudolta, mutta kirjotettuna kyllä -jestas, tuoltako mä kuulostan?! :D

    VastaaPoista
  3. Upia kello! Saattasimpa vaikka tehäkki. Ei vaikuta kovin vaikialta tekasta varsinki ku on noin hyvin laajitut ohojeet.
    Ihana ku oot murteella vääntäny koko jutun. :-D

    VastaaPoista
  4. Ehkäpä teenki. On meinaan hiano. :-)

    VastaaPoista
  5. Minäkin saattaisin ryhtyä, hieno on! Merimaitten levijää jouduin etelän ihmisenä vähän tavailemaan että aukesi.

    VastaaPoista
  6. Näitä oon ihhaillu monissaki plokeissa, ja on oma työnnalla. Vinkkinä että jossei tykkää sokerin kaa läträtä, nii tapettiliisteri tai vesi/erikeepperi liuvos passaa kans iha hyvi. :)
    Komia on kello, ehottomasti!

    VastaaPoista
  7. mä tein tällasen mummovainaan pitsiliinasta. kovetin paverpoll aineella ja lisäsin vielä muutaman puukirjaimem. täytyykin kuvata kello tuonne omaan blogiin

    VastaaPoista
  8. On kyllä komia! Heh, nyt tuli mummun virkkuille tarkoitus, niitä meinään riittää tällä mammalla. - Mutta, itseasiassa olet löytänyt todella kauniin virkatun liinan. On niissä meinaan aikalailla ihan lättyjäkin ;)

    VastaaPoista
  9. Mulla odottaa tuolla pöydällä jo suoraksi tärkätty pitsiliina kellonkoneistoa. Se mun liina on muuten melkeinpä samanlainen kuin tuo sinun liinasi :D Huomenna saan toivottavasti koneiston paikoilleen ja kellon seinälle.

    VastaaPoista
  10. Kaunis, kiitos ohjeesta! Meiltä onneksi puuttuuki seinäkello..

    VastaaPoista
  11. Iiiihan loistava, suurkiitokset selkeästä ja simppelistä ohjeesta!

    VastaaPoista
  12. Katoha, heipparallaa vieraille! :)

    Anni: Ei muuta kuin jatkojalostamaan :)

    Noniin: Ja voi ku on vaikia kirjottaa murteella! Eihän siihen normaalisti huomiota kiinnitä, mutta autappa ku joku telkkarissa puhuu niin johan särähtää korvaan :D

    *marjuska*: Heleppoa ku heinän teko! Melkekosta sekamurretta tämä minun Oulu on, ku ehän mää palijasjalakanen oo ku tullista tullu!

    Sokkopöllö: No minähä oon kulukenu ihan sinun nimimerkkis verosena ku ei oo missää silimään pistäny, mutta johan varmasti näin simmppelin ajatuksen moni muukin on keksiny :)


    Ja laittakaahan kellomaakarit kuvia teijän vehkeistä, pääsee ihastelemmaan muitaki kommeita!

    VastaaPoista
  13. Oha se komia!

    Justiis tätä ohojetta minä oo kaivannu jo kaks vuotta. Näjin tämmösen kellon kerra ja pääti että mulle kans!

    Kiitokset ohojeesta nii lähempä huomenna sinne motonettii. Tulleepaha joskus sinnekki oikiaa asiaa, eikä tarvi aina ukkua ootella vaa siinä pihalla ja arvata että mimmosella autolla seuraava tosimies tullee ja onko tielaitoksen vai lemminkäise heijjastihaalarit vetäny päälle.

    SOKKOPÖLLÖ: minkä verran sitä tapettiliisteri tai erikeeperi hässäkkää tarviipi?

    ja laitanpa kuvaa sitten tänne kun saan aikaan sen kellon. Niitä liinojahan vois tärkkäillä ja tyyräillä muutenkin silmän iloksi ympäriinsä.

    PS. Mahtavaa tekstin tuottoa sinulla!

    VastaaPoista
  14. Anonyymi on nyt asian ytimessä, pitsiliinat tosiaan soppii mihin vaan silimän iloksi! Mullaki niitä on taulun virkaa suorittamassa, välillä viskon pöyälle tapletiksikki. On ne vaan monikäyttösiä!
    Ja motonetti olihi melekonen yllärikauppa ku sinne ekaa kertaa sissään uskaltautuin.

    VastaaPoista
  15. Joo, ei sitä kovi ussein telekkarista kuule tätä meijä murretta ;) Ja itekkää en ossaa kirjottaa, vaikka puhheessa tullee aiva täysin, aina. En ees ossais puhhua "kirjakielellä".

    VastaaPoista
  16. Täälähän puhutaan minun kotipaikan murretta! =D

    VastaaPoista
  17. Mieletön! Mistä sä näitä ideoita keksit! Tämä ja lyhdyt menee vielä joululahjoiksi joillekin, jos vaan löydän sopivia liinoja. Ihana.

    VastaaPoista
  18. Aivan upea kello! Suorastaan pakko jossakin välissä tehdä tuollainen itsellenikin!

    VastaaPoista
  19. Heips! :) Tällainen kello on ollut suunnitelmissa jo vähän aikaa, mutta en ole näin hauskaan ohjeeseen kyllä ennen törmännyt :D Kiitos!

    VastaaPoista
  20. Täälähä puhutaa melekee niiku Raahea! Meleko siisti kuulosta!

    VastaaPoista