lauantai 19. tammikuuta 2013

Täällä ollaan. Paljon on viime kuukausiin mahtunut, liikaakin. Välillä miettii että lopsautan käsilaukulla seuraavaa joka sanoo ei sitä anneta enemmän kuin jaksaa kantaa.

Leikkausta ja siitä toipumista. Takapakkia. Kun ei anna itselleen aikaa toipua kunnolla.


 Koti.


Se ikuisuusprojekti, laittoa, sisustamista, pientä pintarempaa. Ei kai koskaan valmis.



Materialismia kai, mutta kuinka paljon iloa arkeen kauniit esineet ja asiat tuo.





 On ommeltukin, enemmän ja vähemmän. Tarpeeseen ja toiveeseen, ilman sen suurempaa. Koneilta suoraan käyttäjilleen, kun se kameran kaivaminen joskus on ollut liikaa.


 Luomisen tuskaa, kun jotainolisipakkotehdä mutta kun mikääneinappaa.

 

  Muuttuen kuitenkin taas luomisen iloksi. Selvästi käsi kädessä huolen ja murheen kanssa, terapiaa ihan. Pakopaikka, tarve tehdä jotain kun niin kovin joskus taakka painaa.


Uuden roolin opettelua. Omaisena.


Onhan kaikki sanottava sanottu, tarinat kerrottu, ne joita kukaan muu ei voi kertoa.
Onhan kaikki tehtävä varmasti tehty.
Kaikki muistot talletettu, niin ettei vuodet vie niistä värejä. Että muistot kulkee vielä sukupolvelta toiselle.
Taidot opittu, kun niitä vielä joku opettaa.

Luopumisen tuskaa, kiitollisena jokaisesta hyvästä päivästä joita annetaan, tietäen kuitenkin että liian pian on se päivä kun paras mitä voit tehdä,
on päästää irti.


Sun veresi virtaa mun suonissani
sun äänesi kuuluu mun puheessani




8 kommenttia:

  1. Lämpimiä ajatuksia sinne. Uuden roolin omaksuminen on aina iso juttu, toisaalta pakon edessä siihen rooliin voi solahtaa melkein luonnostaan. Ja tarpeen vaatiessa uusi rooli voi antaa suojaa. Itse jouduin uuteen rooliin viime syksynä. Olin omainen, omaishoitaja ja saattohoitaja. Touhuaminen piti kiireisenä ja sulki suojaansa. Nyt ei enää ole kiire, roolit tulivat ja menivät, tyhjä olo jäi vain jäljelle. Elämä jatkuu ja elämä loppuu, se kait on vain hyväksyttävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riika, ja lämpimiä ajatuksia sinnekin. Noilla rooleilla täälläkin mennään, vaikka virallista omaishoitajuutta en ole hakenut, mutta sitähän tämä käytännössä on.
      Jos haluat vaihtaa ajatuksia asian tiimoilta niin sähköposti tavoittaa, villakiana ät gmail piste com :)

      Poista
  2. ajatuksia herättävää..hienoja kuvia...ihana tuo keltapallo mekko...

    VastaaPoista
  3. Voimia ja tsemppia!!! keltapallo on upea!

    VastaaPoista