perjantai 14. kesäkuuta 2013

Kun tuli se päivä
jolloin paras mitä saattoi tehdä, oli päästää irti.


se lensi maasta josta vielä mitään tiedä en
se kertoi kohtalosta jonka kokee jokainen
kun täyttynyt on määrä vuosien
meille viestin tuo se lintu sininen
 

Sen tiesi tulevan, sitä odotti,
lopussa jo toivoikin. Päättyisi Sinun kohtuuton Via Dolorosa, saisit levon ja rauhan, mitä ainoana viimeisinä kuukausina enää halusitkaan. Kuinka vaikeaa oli seurata niin kovin rakkaan hiipumista voimattomana vieressä.




Täällä sydän huokailee ja itku silmän täyttää
siellä sydän riemuitsee ja silmä riemun näyttää
 

Kaikesta huolimatta
kuinka alleen musertavaa kaikki voikaan olla.
Katkeruus, viha, tukahduttava suru, luopumisen tuska. Pohjaton kaipuu.

Taas tunnet pienuuden
ehet' suojaa saa 
 



Itsekästä surua, itsekästä katkeruutta. Kyllä minä sinua olisin vielä tarvinnut!
Voiko aikuinen vielä määritellä itsensä orvoksi?
Siltä nimittäin tuntuu.

Kuka puhaltaa nyt?
Kuka puhaltaa nyt?

Kuinka kuolemasta tulee konkreettinen, kun Sinä muutuit kuolinpesäksi, vainajaksi, edesmenneeksi, pois nukkuneeksi, perikunnaksi. Kuolinilmoitukseksi lehdessä.
Valtakirjoiksi, virkatodistukseksi, lomakkeiksi, aa neloseksi täynnä puhelinnumeroita, toiseksi moiseksi lisänumeroita ja -toimia. Kokonaiseksi mapilliseksi paperia.
Aika kaukana siitä maailman lämpimimmästä sydämestä.




Ja vaikka kuinka kaikki piti puhua ja sanoa silloin kun oli vielä mahdollisuus, aina jää jotain.
Muistatko kun?
Oliko silloin?
Apua, mitä minä nyt teen?
Niin monta asiaa vielä
ilman vastausta. Kun ei niistä asioista kukaan muu tiedä. Mutta sen tärkeimmän ehdin sanoa.
Parempaa isää ei olisi voinut olla.



 
Kukka kuolee korvaamaton


Olen järkkynyt ja järissyt
Selvähän se, kun yksi tärkeimmistä tukipilareista puuttuu.


Kun maailmaan, mä lähdin kulkemaan.
Sanoit hymyillen,
kun tuuleen rukoilin niin - ja pelkäsin:
Sä pärjäät tyttönen!
Niin puhalsit mun sieluun silmistäs voimaa,
Mä niin sain sieluuni silmistäs voimaa


Niin vahvat perustukset Sinä kuitenkin minulle rakensit
kyllä tästäkin selvitään
Vaikka se nyt niin kovin vaikealta tuntuukin.
Selviän kyllä, Sinun avullasi. Sinun vuoksesi.


Mun sydämeni tänne jää
se lähelläsi aina on
Sen tavoitat jos haluat
Vaik maa ois lauluton


Vaan, kun kuuntelen tarkoin,
sydämelläni kuuntelen,
sinä sittenkin kerrot:
- Teihin jäin.
Meihin, noihin silmäteriisi lapsenlapsiin, tekoihin, asioihin
muistoihin, niihin kultaakin kalliimpiin,
Sinä jäit.


Ei elämä pääty kuolemaan
se vain muuttaa muotoaan
Ja kasvaahan nytkin
osa myös Sinusta

 suoraan minun sydämeni alla.

Sun veresi virtaa mun suonissani
Sun äänesi kuuluu mun puheessani
 

39 kommenttia:

  1. <3
    Enempää en voi sanoa,
    enempää en voi tehdä.

    Kanssasi taakaa en kantaa voi,
    en surua sinulta viedä.

    Kuulethan kuitenkin ääneni,
    se sinulle voimaa tuo.

    VastaaPoista
  2. Pysäyttävä kokemus, kiitos kun jaoit sen. Tahtoisin toivottaa voimia eronikäväänne ja onnea uuden elämän toivosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Joskus on vain pakottava tarve kirjoittaa ja purkaa ajatuksia, helpottaa omalla tavallaan sekin.

      Poista
  3. Osanotto. Itse olin juuri kaksi viikkoa sitten vaarini hautajaisissa ja ehkä sen vuoksi tämä kirjoitus herkisti mielen vielä normaalia enemmän. Hautajaisissa laulettiin tuo Sydämeni tänne jää, kaunis laulu ja niin tilaisuuteen sopiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin osanotto sinullekin. Paljon on tullut lauluja kuunneltua tämän myötä, yksi suosikeista on myös tuo Muisto vain jää, jollakin tavalla kaikessa kaihossaan myös lohduttava.

      Poista
  4. Pysähdyttäviä sanoja! Lämmin osanotto sekä paljon voimia teille kaikille, yhdessä ja erikseen! Onnea myös pienestä kasvavasta ihmeestä. "Elämä ja kuolema, miten lähellä toisiaan ne ovatkaan." <3

    VastaaPoista
  5. Voi lämmin osanotto ja voimia! Kiitos myös, kun jaoit tämän täällä ja samalla muistutit meitä bloggaajia elämän rajallisuudesta! Onnea odotukseen!

    VastaaPoista
  6. Lämmin osaanotto myös minulta. Ja samalla oikein kovasti onnea uuden elämän odotukseen.

    VastaaPoista
  7. Osanottoni. Asia on minullekin hyvin ajankohtainen. Minulle niin rakas ja läheinen mummoni nukkui pois muutama päivä sitten. Hämmennyksen ja surun keskellä yritän siunaustilaisuutta järjestää. Ikävä on kova :( Elämä jatkuu kuitenkin. Onnea pienen tulokkaan odotukseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin osanotto. Jollakin tavalla nuo käytännön järjestelyt auttoivat sen pahimman alun yli, ilman niitä olisin ehkä vajonnut kokonaan. Nyt kun aikaa on vähän kulunut eteenpäin, asioita pystyy työstämään mielessään ihan eri tavalla.
      Ja tuo siunaustilaisuus, sen järjestely monella tavalla viimeinen palvelus rakkaalle, kuinka tehdä siitä hänen näköinensä, juuri sellainen kuin hän olisi halunnut. Ja kuinka onnellinen siitä olen että juuri sellainen se isällä oli ♥

      Poista
    2. Kiitos <3 Minulle on kanssa tärkeää, että siunaustilaisuus tulee olemaan sellainen, kuin oletan että mummoni olisi halunnut sen olevan.

      Järjellisesti ajateltuna, on normaalia että jo hyvään ikään ehtineet isovanhemmat lähtevät ennen pitkää täältä. Isän menettäminen on varmasti todella kova paikka. Voimia!

      Poista
    3. Ei se sitä surun määrää muuta vaikka kyseessä olisikin ns. luonnollinen kuolema, rakkaan ihmisen menetys sattuu joka tapauksessa. Monellehan ne isovanhemmat saattaa olla jollakin tapaa läheisemmät kuin omat vanhemmat, iso ja tärkeä osa elämästä jää puuttumaan.

      Poista
  8. osanottoni!!! ja onnea uuteen!!!

    VastaaPoista
  9. Otan sydämestäni osaa <3 Kaikki nuo tunteet ja ajatukset - niin tuttuja..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelinkin sinun käyneen tämän saman läpi ♥

      Poista
    2. Siksi tiedänkin, että vielä se jonain päivänä helpottaa. Suru ei koskaan katoa, ja ikävä jää, mutta aikaa myöten se muuttaa muotoaan helpommin kestettävään muotoon.. Voimia!

      Poista
  10. Lämmin osanottoni suruusi ja onnea odotukseen.

    VastaaPoista
  11. Kiitos kun jaoit meille tämän surun. Kauniisti ja niin koskettavasti kerrottu, täydestä sydämestä. Voimia sinulle tulevaan, siihen kaikkeen.
    Taina

    VastaaPoista
  12. Lämmin osanottoni. Minä menetin läheisen mummuni tänä keväänä. Ikävä on suuri ja minua harmittaa, ettei hän ehtinyt nähdä tätä kolmatta lastamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osanotto myös sinulle. Tuo myös lisää ikävää kun sukupolvet ei enää toisiaan kohtaa, täytyy olla onnellinen että vielä yhdet isovanhemmat meidän lapsilla on. Ja ne muistot, niitä täytyy vaalia ja siirtää jälkipolville.

      Poista
  13. Osanottoni. Kaunista ja koskettavaa luettavaa ♥

    VastaaPoista
  14. Lämmin osanotto <3

    Menetin oman isäni 2010 lopussa, pari kuukautta ennen kuin lapseni syntyi. Pappa ei ehtinyt nähdä ensimmäistä lapsenlastaan. Mutta sanon usein tytölleni, että pappasi on tuolla taivaassa jonne tyttöni sitten vilkuttelee ja lähettelee lentopusuja <3

    Ikävä on kova mutta onneksi kukaan ei voi meiltä muistoja viedä <3


    Minna

    VastaaPoista
  15. Olen syvästi pahoillani, että menetit tärkeän läheisesi. Kauniisti kirjoitit, kauniita kuvatkin, tunteet kuulostavat niin tutuilta. Otan osaa suureen suruun.

    VastaaPoista
  16. Osanottoni menetyksen johdosta ja lämpimästi onnea odotukseen.

    VastaaPoista
  17. Osanottoni suureen suruun vielä näin vähän jälkikäteen. Kauniit kuvat ja kaunis teksti saivat minut itkemään. Menetin oman isäni 26-vuotiaana, eli joitain vuosia sitten, paljon ennen omien lapsien saamista, mutta suru on ajoittain kovin konkreettinen vieläkin.

    VastaaPoista