lauantai 19. syyskuuta 2015

Love story

Tapasin sinut jo vuosia, vuosia sitten. Klisee tai ei, mutta rakkautta se oli ensi silmäyksellä.
Tapailimme satunnaisesti, joka kerta hurmasit minut uudelleen ja uudelleen. Haaveilin mitä kaikkea sinun kanssa voisikaan tehdä, mihin kaikkeen sinusta olisi. Haaveilun tasolle se jäikin, en voinut tehdä mitään kanssasi, sillä olit toisen oma.
Tiemme erosivat, vuosia kului. Muistosi pysyi mielessäni, haikeus, toive että ehkä vielä joskus.
Ja ihan kuin saduissa, se JOSKUS tulikin. Sattumalta löysin sinut nykyaikaisesti netistä. Aika oli kyllä ajanut jo sinun ohi, en minä oikeasti tarvinnut sinua enää elämääni. Kaikki haaveet ja unelmat, muistot, ajoivat kuitenkin järjen ohi, minun oli saatava sinut. Ja kun se oli nyt mahdollista, olit vapaa.
Minä sain sinut. Posket punaisena, sukat rullalla, täpinöissään, en tiennyt miten päin olisin kun kohtasin sinut taas vuosien jälkeen. Halasin tiukasti, vedin sinut ylleni, rakastuin uudelleen.

♥ Maailman kaunein kangas ♥
Tai siis kylpytakkihan sinä olit. Joustofroteinen, mitä parhaimmissa sävyissä, oikealta vuosikymmeneltä, pitkä (=paljon kangasta), täydellinen. Lapset olivat kuitenkin jo sen ikäisiä ettei kuosi uponnut sitten mitenkään.
Herkuttelin välillä ajatuksella että ottaisin sinut käyttöön sellaisenaan, peilin edessä tulin aina onneksi järkiini.
Aina kun avasin kangaskaapin, silmäni osuivat ensimmäisenä sinuun. Välillä silittelin ja ihastelin, haikeana koska ei sinun paikkasi olisi kuulunut olla kaapissa.
Vuosien jälkeen pelastuksesi saapui Peikkopojan muodossa. Hihkuin ja riemuitsin, saisin kuin saisinkin sinut käyttöön!
Odotin kuitenkin, arastelin, kasvaisi poika isommaksi että voisi ommella mahdollisimman pitkäikäisen vaatteen jotta sinusta voisi iloita mahdollisimman pitkään.
Oli otettava itseään niskasta kiinni, aika pian ajaisi uudelleen sinut ohi. Kädet vapisten leikkasin saumasi auki, mallasin kaavoja, saksin, ja pelkäsin koko ajan pilaavani jotain. Sinun kanssasi kun ei tulisi toista tilaisuutta.
Lähes henkeä pidätellen ompelin, vähän ratkoinkin. Sovitin, ja riemuitsin! Täydellinen, täydellinen, täydellinen!


Pienellä riskillä omalla uudella jumppiskaavalla, kasvunvaraa niin että sopii vielä piiitkään. Hassu takakappaleelle menevä tasku suoraan kylpytakista.
 Fiilis on lähinnä että mie romahan! ♥
Rakastan, rakastan, rakastan!
Mikä on sinun vuosisadan rakkauskankaasi?

32 kommenttia:

  1. Mieki romahan - ihan täydellinen♡

    VastaaPoista
  2. <3 Voi ei! Ja nuo keltaiset kumpparit vielä kaiken muun rakkauden lisäksi! Mikähän mun rakkauskangas on? Ei ole tullut vielä mitään "jalat alta"-kangasta. Ehkä mun rakkauskangas antaa vielä odotuttaa itseään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos se pätee kankaidenkin kanssa se teoria Siitä Oikeasta, kannattaa odottaa :D Nämä kumpparit on kyllä huiput, kumissa ei mitään vikaa vaikka ikää jo 35v :)

      Poista
  3. Pukee kyllä hienosti pientä miestä :) Minä en muista, että olisi mitään ihan ehdotonta ykkösrakkauskangasta olemassa, mutta sen olen huomannut, että sellaiset keskitien kivat kankaat on kätevämpiä kuin SUPERihanat, kun niiden käyttöä jää pohtimaan liikaa ja sitten onkin jo kyllästynyt kuosiin tai kangastyyppiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosiaan riski noissa superihanissa.

      Poista
  4. Ihana tarina rakkaan kankaan kesyttämisestä :D
    Pikku Akan tavoin mietin - ei taida mullakaam olla noin sydämeen käyvää kangasta, kaikki on omalla laillaan kivoja.

    VastaaPoista
  5. Suloinen!! :) Mulla varmaan lähimmäksi tuollaista suurta rakkautta yltää marimekon muija, joka oli lapsuuden nostalgiaa täynnä mutta jota ei saanut silloin enää mistään. Kun se viimein tuli uustuotantoon ja sitä viikkokausia juoksin kyselemässä ja viimein sain, ei oikein tiennyt, miten päin olisi ja mihin sen käyttäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuokin jo tosiaan suurta rakkautta on! :)

      Poista
  6. Jos minulla olisi tuota samaista kuosia, se olisi kyllä ehdottomasti minunkin rakkauskankaani! :) Aivan mielettömän ihana kangas, just mun lempparivärit. Ihanan jumppiksen olet siitä tehnyt! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää kans rakastan niiiin. Ihan täydelliset värit, retro kun on ♡

      Poista
  7. Oi että <3 Aivan ihana puku , ja kantaja :) <3

    VastaaPoista
  8. No onhan se ❤️ Ihanaa, että nyt pääsi käyttöön! Kangastakin varmasti jäi vielä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienet palat, ehkä sais juniorille vielä pipon. Mutta eeeeen raaski, laitan tyynyn alle ja silittelen yötä myöten, ja ehkä ompelen itselleni arkkua varten tyynyn, haudattakoon minut tämän kanssa! :D

      Poista
  9. Oi vau, siis todellakin ihana! <3 Minulla on muutama sellainen kangas varastoissa, joita en vaan ole raaskinut käyttää. Tavallaan hölmöäkin, kun nyt tuntuu että niiden aika on jo vähän mennyt ohi. Tai onko, en tiedä, mutta ainakaan en ehdi enää ikinä ommella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on myös vielä pari (-muutama...) ihanuus kangas tuolla odottamassa, joista olisi korkea aika jo jotain tehdä että menee vielä käyttöön. Puhumattakaan kaikista retropuuvilloista! Niissä on osassa jo tainnut aika ja koko ajaa ohi.

      Poista
  10. Kiva tarina ja ihana haalari :) Koitin miettiä että onko minulla mitään rakkauskangasta, mutta en nyt hoksannut että mikään olisi ollut niin selkeästi yli muiden.

    VastaaPoista
  11. Ihana tarina! Hienohan se on, tosi hieno. Jumppikseen niin sopiva. Minulla ei ole vielä tullut mitään rakkaussuhdetta kankaaseen, ei niin syvää, ettenkö olisi raaskinut silputa. Kyllä se päivä vielä koittaa, olen ihan varma :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se tulee :D Minusta tuntuu että uutuuksien kanssa tulee semmoisia hetken hurahduksia, rakastumisia jotka tasoittuu, mutta tämä nyt on tällainen pitkän ajan rakkaus, once in the lifetime mää luulen :) Suuri merkitys silläkin kun ei tosiaan ole varmasti enää mistään koskaan tätä saatavilla.

      Poista
  12. Ihana! Ja toi turkoosi sopii tosi kivasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää kans tykkään tuosta yhdistelmästä :)

      Poista
  13. Mun äidillä on tämä samainen aamutakki saksittuna lyhyemmäksi. Mullakin se oli vähän aikaa. Mun mummo (äidin anoppi) oli sen äidille ostanut silloin joskus, kun äiti ja isä alkoi seurustella. Pitäisi varmaan pyytää äidiltä takaisin ja tehdä niin kuin sinä!

    VastaaPoista
  14. Ihana haalari <3 Ja nyt vasta tajuan miten taaperotanssin poika vaikutti niin tutulta :D Jäänyt viime kuukausina blogien lumeminen niin vähälle etten osannut yhdistää, mutta aikaisemmin olen kyllä täällä useastikin vieraillut. Ihania juttuja teet <3

    VastaaPoista