lauantai 7. marraskuuta 2015

Isänpäivä

Olen naureskellut miehen malttamattomuudelle odottaa lahjan antamista viralliseen päivään asti, mutta kuinkas nyt sitte ihan itselle kävikään tällä kertaa.

Isänpäivälahjaksi aiottu huppari valmistui pari päivää sitten, ja en onneton malttanut sitten odottaa vaan annoin lahjan saman tien. Tässä hyvä syy miksi ompelut kannattaisi sittenkin jättää viime tippaan ;)
Ruotohuppari on ollut jatkuvassa käytössä, ja toista moista on toiveissa kuulunut, tarpeeseen siis tämä. Samalla kuosittelulla, kangas ohkaista joustocollegea. Kuosikankaita en tällä kertaa mukaan ottanutkaan, alavarat ja hupun vuori samaa collegea. Tehostetta kirkkaanvihreästä, tikkauksia myöten.
Taskujen puutteesta yleensä marmatetaan joten tähän tein kaksi sellaista, hihassa yksi ja etukappaleella kaitaletasku. Hannariinan mainiosta ohjeesta huolimatta toteutus ei todellakaan täydellinen, mutta parin päivän koekäytössä ilmeisesti asiansa ajaa. Ne on nuo taskutkin selvästi minun akilleen kantapää!

Hyvää Isänpäivää!

12 kommenttia:

  1. Wau! Aivan mahtava ja tosi hieno! ☺ Kyllä miehen nyt kelpaa 😉 Ja nuo narut, vetskari ja tikkaukset antaa kivasti ilmettä ja jujua.
    Mulla odottaa juuri omalle isälle, papalle kappaleet leikottuna, tytön kanssa ensin painettiin kankaalle sabluunalla kuva että ehti kuivua ja nyt täytyisi tänään äkkiä. nimim. Toinen viimetippa 😃

    VastaaPoista
  2. Upean yksinkertainen väritykseltään, koristeet tuovat riittävästi särmää. Käyttövaate ja voihan lahjan antaa etuajassakin.

    VastaaPoista
  3. Just kyselin mieheltä, että eikö voitais pikkusen siirtää tota isänpäivää... Kun keksin noin toissapäivänä, että teen miehelle ja kahdelle pojalle mätsäävät paidat. Kaikkiin tulee siis jossain muodossa kangasvärillä painettuja silmä- tai aurinkolaseja. Nooh, nyt tossa ois pienimmän paita helmakäännettä ja kaula-aukon päällitikkausta myöten valmis. Miehen paita on painettuna ja leikattuna, vaan ei edes kiinnitetty kangasväriä vielä ja isomman pojan paidan ideointikin on kesken. Tapani mukaan nimittäin innostuin vähän pienimmän paitaa ommellessani ja yksityiskohtia tuli koko ajan lisää (+ pari kivaa mokaa kuten tekstin ompelin lähes valmiiksi, kunnes huomasin, että se onkin nurjalla... argh!).

    Huppari on tosi hieno! Tykkään väriyhdistelmästä ja yksivärisyydestä näin kuosiähkyisenä :) Vitsit, kun itsekin saisin itseäni niskasta kiinni ja ryhtyisin noiden hupparien ja takkien tekoon. Pojille on parit hupparit tehnyt, mutta jotenkin päädyn aina ompelemaan paitoja (ja pakon edessä housuja, joihin myös keksin miljoona yksityiskohtaa ja tusaan niiden kanssa armottoman kauan).

    VastaaPoista
  4. Tyylikäs huppari. Tästä tykkäis munkin mies ( jps saisin joskus ommeltua hänelle jotain ;))!

    VastaaPoista
  5. Upea huppari, tehosteet on kivat!

    VastaaPoista
  6. Miten sitä aina onkin niin täpinöissään, kun on keksinyt hyvän lahjan. Sitä ei millään malttais odottaa h-hetkeä. Tiedän tämän tunteen. Tyylikkään hupparin olet taas tekaissut! :)

    VastaaPoista
  7. On se vaan tyylikäs huppari! Minä en kanssa millään malttaisi pitää lahjoja salassa, varsinkin kun on keksinyt (ainakin omasta mielestäni) huipun lahjan. Eli se mainitsemasi viime tippa on sittenkin ihan paikallaan lahjaompeluissa :).

    VastaaPoista
  8. Upea huppari! Milloinkohan sitä itse uskaltaisi tuolle miehelle jotain ommella ku en oo ikinä ommellut sille vielä yhtään mitään. Tosin yksi takki on odottanu valmistumistaan kolmisen vuotta :D

    VastaaPoista
  9. Kiitos kommenteista, oli saajankin mieleen tämä :)

    VastaaPoista