sunnuntai 8. marraskuuta 2015



Minulla on ikävä. Minulla on yhä suunnaton ikävä. 
Minulla on ikävä Sinua, joka päivä, koko loppuelämäni ajan.


Mutta se pahin, musertavin, alleen painavin, lohduton ja epätoivoinen ikävä, se kulkee jo taka-alalla.
Piiloutuneena, iskien kuitenkin.


Se on kietoutuneena kaapin perältä kaivettujen, mankeloitujen keittiöpyyhkeiden tuttuakin tutumpaan tuoksuun. 

Se on upotettuna tietämättömän ajattelemattomaan vihjaukseen siitä kuinka lapset voisi laittaa isovanhemmille hoitoon.


Se soi radiosta kuuluvissa sävelissä, siinä laulussa joka oli puhelimen soittoäänenä viimeisinä aikoina. Se kertoo ihan jostain muusta, mutta minä yhä kuulen vain sen epätoivoisen kaiun, you got to get up and try, try, try

Se on kirjoitettuna jostakin esiin putkahtavaan kauppalappuun. Maito, leipä, ruoka, Becel. Sinun käsialallasi.


Se on painettu esikoisen pieninä jalanjälkinä paitaan, joka ensimmäinen isänpäivälahjana papalle annettiin.

Se lausutaan keskimmäisen sanoissa, kun tuntemattomalle kertoo ettei hänellä ole enää pappaa.

Se heijastuu välillä iltatähden silmistä, tuon rakkaan joka Sinun nimeäsi yhtenä omistansa kantaa.


Se on tässä päivässä.


 Hyvää Isänpäivää maailman paras isä



12 kommenttia: