keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Kaksi

Voitteko uskoa että peikkopojan syntymästä on vierähtänyt jo kaksi vuotta!

Hän on edelleen täydellisen ihana hurmuri, kuinkas muutenkaan.
Hän halaa, humpittelee, on hellyyden kipeä, kaivautuu kainaloon. Hän riemastuu vilpittömästi suurin piirtein kaikesta, jollei hyvällä alulla oleva uhmaikä aiheuta selkkausta.
Hän puhuu paljon. Kielestä emme kuitenkaan ole ihan varmoja, veikkaamme Minions-kieltä ;)
Paljon sieltä suomeakin tulee, englanti rinnalla, onpahan vain mainio kalkattaessaan tuota omin takeista kieltään.
Hän on rytmitajuinen, tykkää tanssia ja kuunnella musiikkia. Päivän listahitit on ihan ykkössuosikit.
Hän on rakastettava, temperamenttinen riiviö.
Isompien poikien ollessa pieniä mietin aina tyytyväisenä että hyvinhän lastenkin kanssa pystyy omia juttuja touhuilemaan. Juniori korjasi tämänkin asian ;) Vaikka olen kasvattanut silmät selkäänkin, on hän ehtinyt pariin otteeseen tukkimaan vessan pöntön, piirrellyt tussilla tv-ruutuun ja moneen muuhun paikkaan. Noin niin kuin esimerkkinä, pienen pieni murto-osa pojan touhuista.
Hän on omatoiminen, osallistuu kotitöihin innokkaasti, tykkää auttaa. Motorisesti todella taitava ja ketterä.

Hän fanittaa Titi-nallea, Muumeja, Mashaa ja karhua sekä Ryhmä Hau:ta.
Tänä aamuna paketeista löytyneet Muumi-palapeli, Masha-figuuri sekä äidin ompelema Ryhmä Hau-paita olivatkin varsin mieluisia.


Hän rakastaa veljiään.
On aina mukana siellä missä tapahtuu, sujuvasti istuu sakissa mukana katselemassa pelejä kun veljen huone on täynnä isoja pojan kosseja. Hänellä on siellä oma paikka, minkä veljien kaveritkin tietävät, väistävät kiltisti kun hän tulee viereen komentamaan paikaltaan pois. Tai nostavat syliinsä katsomaan.
Hän on ihan äidin poika ♥
Hän on vielä hetken kotihoidossa.
Alkuvuodesta koittaa kuitenkin uudenlainen arki, kun minä menen takaisin kokopäivätöihin helmikuun alusta, ja peikkopoika aloittaa päiväkodissa. Pelottaa ja jännittää, äitiä, ja ajatus siitä että ihan joku muu saa viettää hoitopäivänä enemmän aikaa minun murusen kanssa kuin minä, ahdistaa.
Olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen siitä että haave pojan kotona hoitamisesta 2-vuotiaaksi asti toteutui. Ainutlaatuiset, ja varmasti yhdet antoisimmista elämäni vuosista.

Niin kiitollinen siitä että saimme juuri hänet täydellisen veljessarjan jatkoksi.
Hyvää syntymäpäivää rakas ♥

*****************************

Alimmat kuvat otoksia joulukorttikuvauksista, joita (ja tulevia juhlia) silmällä pitäen ompelin päällä olevat haalarit.
Kangas ihanaa retrolakanaa, kaavana Ottobren Back to 70's muokattuna.




10 kommenttia:

  1. Tällaiset Peikkopojat on niin rakkaita! Onnea Hänelle!
    Oletpa tehnyt taas mukavia kamppeita. Tuo Ryhmä Hau-paita olisi niin mun Eskarilaisen suosikki.

    VastaaPoista
  2. Onnea suloiselle kaksivuotiaalle ❤️

    VastaaPoista
  3. Onnea 2vuotiaalle ihanalle peikko-pojalle!

    VastaaPoista
  4. Upea tukka on hurmurilla ollut syntyessään.. :) Onnea pienelle miehenalulle!

    VastaaPoista
  5. Ihanasti oot asioita osannut kuvailla :) Ihanilla pojilla ihanat vanhemmat !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, vanhempien ihanuudesta voi olla montaa mieltä :D

      Poista
  6. Ihana rakkauden täyteinen postaus <3! Suloiselle peikkopojalle paljon onnea!

    VastaaPoista
  7. Ihanat haalarit ja vielä ihanampi poika <3 Myöhäiset onnittelut! Vähänkö meitä harmitti kun ei päästy viimeiselle tanssitunnille.

    VastaaPoista