perjantai 25. maaliskuuta 2016

Isompi parempi

Kuten jo tuolla aiemmin mainitsinkin, olen hurahtanut isoihin printteihin. Joku siinä viehättää kun koko vaate on yhtenäistä tarinaa.
Viehätys alkoi reilu vuosi sitten kun esikoinen bongasi Lontoo-printin, mutta jonka törkeä äiti veti välistä ja hurautti omaksi vaatteeksi alta aikayksinkön. Korvaavan raportin tilasin kyllä heti, mutta melkein vuoden se kaapissa joutui odottamaan muuttumista alkuperäiseksi suunnitelmaksi.


Raglanhihainen paita, jonka kaavaa en nyt millään saa mieleeni, Ottobresta kuitenkin. Hihat harmaata trikoota.
On tykätty ja käytetty!


Raportin reunasta jäi just sen kokoinen palanen että sain siitä etukappaleen omaan paitaan. Heitin kankaan päälle sopivan paidan ja saksin sen mukaan, holkkihihaa tuo taitaa lähinnä muistuttaa.


Takakappale samaa harmaata kuin esikoisen paidassa, kanttaukset samalla myös.


Ja tästä se ajatus sitten lähti, seuraava raportti tilaukseen.


Samalla mallilla. New York siinä taitaa olla.


Koko"lapuksi" aiemmin leikattuja kultakalvon jämiä.


Sitten piti tehä ihan ite koko paidan kuvia. Inspiraatiokuvaksi olin napannut talteen muistaakseni Aliexpressista olevan kuvan.


Googlettelin useampia silhuettikuvia, joista yhdistelin mieluisan. Cameo laulamaan, ja sen jälkimainingeissa lauloinkin minä; ei ikinä enää, ei ikinä, ei ikinä enää. Tsiisus mikä työ, nyhtäessä ylimääräisiä irti ja kiinnittäessä! Useampi palovammakin tästä käsiin jäi prässin kanssa värkätessä.


Leikkasin valmiiksi paidan kappaleen johon lähdin kuvaa rakentamaan. Maalasin pohjalle kangasmaaleilla sateenkaaren ja oheisroippeet, niiden jälkeen vasta kuvan kiinnitys. Kuva piti tehdä kolmessa osassa.


Glitteritussia töpyttelin sinne tänne. Harmaata kangasmaalia roiskin myös, mikä oli joidenkin roiskeiden kannalta vähän vikatikki kun näyttää lähinnä siltä että emäntä on ihan ite suupielistään roiskeita paidalle päästänyt.


Näin ison kuvan ollessa kyseessä, ja tavallista kalvoa (ei joustavaa) käytettäessä olisi pitänyt ymmärtää että kuva kutistuu kiinnittäessä, ja näin vetää myös kangasta pienemmäksi. Eli järkevämpi olisi rakentaa kuva ensin, leikata vasta sitten. Että muistiin jatkoa varten. Eikä ku ei ikinä, ei ikinä enää.


Mutta tulipahan isotöisin ja samalla mieluisin t-paita ikinä! Viskoositrikoo on tosi mukavan tuntuinen materiaali iholle, kaunis laskeutuvuus pääsisi oikeuksiinsa hieman erilaisessa mallissa.
Nyt vaan ei ikinä, ei ikinä enää isommalle volyymille peittämään päässä vilistävät visiot...

14 kommenttia:

  1. Jos kerran vielä.... kuitenkin. ;)
    Aivan mahtava paita, niin ihana!
    On nuo isot printit kyllä aika upeita. Näyttäviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin vahva kyllä yksi visio päässä on että saa nähä tuleeko se kerran vielä kuitenkin :D

      Poista
  2. Vau! Melkonen työ ja mikä ihana lopputulos ^_^

    VastaaPoista
  3. Upea! Aivan mahtava paita! Loppu tulos näyttäisi kyllä olevan kaiken vaivan arvoinen :) Vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaiva tosiaan vastasi lopputulosta, kiitos!

      Poista
  4. Huikea kuva ja minkä työn olet sen eteen jaksanut tehdä! Näyttäviä tosiaan nämä isot kuvat, ehkä minäkin kohta alan innostua ;).

    VastaaPoista
  5. Aivan upea paita tuo alimmainen! Tykkään kovin myös pojan paidasta.

    VastaaPoista
  6. En ole itse innostunut isoista printeistä, mutta kyllä vaan aika hienoja ompeluita olet niistä tehnyt! Ja tuo viimeinen paita ,kertakaikkisen upea!! :)

    VastaaPoista
  7. Oi mitä ompeluksia! Kauniita printtejä.
    Itse kun tekee, niin saa haluamansa laisen. Ihastuttavia.

    VastaaPoista